Oikeustiede:Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU)
Euroopan talous- ja rahaliitto | EMU
| Euroopan talous- ja rahaliitto | |||
| EMU |
Talous- ja rahaliitto jatkaa Euroopan unionin taloudellisen yhdentymisen prosessia, joka alkoi Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen allekirjoittamisella vuonna 1957. Talous- ja rahaliitto on toteutettu kolmessa vaiheessa, josta ensimmäinen alkoi 1.7.1990.
Ensimmäisen vaiheen aikana Euroopan unionin (silloisen Euroopan yhteisön) jäsenvaltioiden tuli toteuttaa pääoman vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden valuuttojen tuli kuulua Euroopan valuuttakurssijärjestelmään. Käyttöön otettiin myös monenkeskinen valvontamenettely talouspolitiikan yhteensovittamiseksi.
Toisen vaiheen aikana jäsenvaltiot säilyttivät vielä rahapoliittisen päätäntävaltansa, mutta talous- ja rahapolitiikan yhteensovittamista vahvistettiin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan talous- ja rahaliiton toisen vaiheen tuli alkaa 1.1.1994, johon mennessä jokaisen jäsenvaltion oli noudatettava muun muassa pääoman vapaan liikkuvuuden säännöksiä, jotka nyt ulotettiin koskemaan myös kolmansia maita. Keskuspankkirahoitus kiellettiin jäsenvaltioissa. Unioni (silloinen Euroopan yhteisö) tai jäsenvaltiot eivät enää toisen vaiheen alusta lähtien vastanneet jäsenvaltion tai sen julkisoikeudellisen yksikön sitoumuksista. Maksutaseeseen liittyvät tukitoimet otettiin myös käyttöön. Lisäksi perustettiin Euroopan rahapoliittinen instituutti, joka Euroopan keskuspankin edeltäjänä hoiti valuuttakurssijärjestelmään liittyvän Euroopan rahapoliittisen yhteistyörahaston tehtäviä, joista keskeisin oli Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymisen valmistelu. Toisen vaiheen lopussa perustettiin viimein Euroopan keskuspankki ja keskuspankkijärjestelmä.
Kolmas vaihe aloitettiin 1.1.1999. Rahaliittoon osallistuvien maiden tuli täyttää ns. lähentymiskriteerit, jotka liittyivät hintavakauden kestävyyteen, julkistalouden kestävään rahoitusasemaan, valuuttakurssien vakauteen ja pitkän aikavälin korkokantojen tasoon. Euroalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden kesken ryhdyttiin harjoittamaan yhteistä rahapolitiikkaa Euroopan keskuspankin johdolla. Käyttöön otettiin myös yhteinen vaihtokurssipolitiikka, josta päättävät Euroopan keskuspankin toimielimet sekä Euroopan unionin neuvosto.
Yhtenäisvaluutta euro otettiin myös käyttöön kolmessa vaiheessa. Euro otettiin käyttöön ensin ainoastaan tilivaluuttana ja samalla aikaa valmisteltiin euroseteleitä sekä eurokolikkoja. Eurokolikot ja -setelit laskettiin liikenteeseen 1.1.2001, jonka jälkeen sekä eurot että kansalliset valuutat soveltuivat maksuvälineinä 4–8 viikon ajan. Kansalliset valuutat lakkasivat olemasta laillinen maksuväline jäsenvaltioissa 28.2.2002. Kaikki Euroopan unionin 28 jäsenvaltiota kuuluvat talous- ja rahaliittoon, mutta toistaiseksi vain 17 jäsenvaltiota on ottanut käyttöön yhteisen valuutan, euron. Nämä 17 jäsenvaltiota muodostavat ns. euroalueen.Kirjoittajat: Sirja-Leena Penttinen ja Kim Talus
Erikieliset vastineet
| European Monetary and Economic Union (luo nimityssivu) | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- Euroopan keskuspankki (finanssihallinto-oikeus)
- Euroopan talousyhteisö
- Euroopan yhteisö
- pääoman vapaa liikkuvuus
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU).)
