Oikeustiede:EUn perustuslaillistumiskehitys/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perustuslaillistumistavoitteen valtiosidonnaisen kehityksen huipentumana voidaan pitää Euroopan unionin perustuslakia l. perustuslaillista sopimusta (Treaty establishing a Constitution for Europe, ransk. Traité établissant une Constitution pour l'Europe). Sopimustekstissä oli runsaasti liittovaltiotyyppisiä järjestelyjä kuten säädösvalta eurooppalaeiksi ja -asetuksiksi määriteltynä, perusoikeusjärjestelmä, etusijaperiaatteella vahvennettu tuomioistuinvalvontajärjestelmä ja toimielinten nimikkeistössä esiintyvä "ulkoasiainministeri" sekä täydennyksinään vahvistettu lippu ja tunnushymni.

Perustuslaillisen sopimuksen tultua torjutuksi sen tilalle neuvoteltiin ns. Lissabonin sopimus. Siinä poistettiin sopimusteksteistä liittovaltiolliset ulkoiset tunnusmerkit, mutta pääosa perustuslakisopimuksen federalistisista rakenteista toteutettiin uusitussa muodossa (Jääskinen s. 59 ss).

2010-luvulla kehitys näyttää ns. eurokriisin seurauksena ja euroryhmän aseman institutionalisoituessa muuttuneen siten, ettei EU:n kaikki jäsenvaltiot kattavaa perusrakennetta ainakaan toistaiseksi pyritä muuttamaan, vaan sen rinnalle kehitetään perustamissopimuksista erillisiä järjestelmiä kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM). Myöskin ns. tiiviimpi yhteistyö Lissabonin sopimuksessa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen IV osasto) vahvistettuna toimintalinjauksena viittaa tähän suuntaan.