EU-oikeuden suora sovellettavuus

eurooppaoikeuden suora sovellettavuus
EU-oikeuden suora soveltuvuus
EU-oikeuden suora soveltuminen
EU-oikeuden suora sovellettavuus

Määritelmä EU-oikeuden periaate ja ominaisuus, joka merkitsee, että implementointitoimia edellyttämättömiä EU-oikeuden sääntöjä voidaan soveltaa sellaisinaan jäsenvaltioissa tapahtuvassa lainkäytössä ja että EU-oikeuden säännöt voivat toimia lainkäyttöratkaisun perustana

Selite

EU-oikeuden suora sovellettavuus, tai suora soveltuvuus, merkitsee sitä, että EU-oikeuden sääntöä voidaan sellaisenaan soveltaa esimerkiksi jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Edellytyksenä on, että EU-oikeuden sääntö ei edellytä erityisiä kansallisia implementointitoimia ja käytännössä myös, että sääntö on siinä määrin täsmällinen, että sitä voidaan soveltaa. EU-oikeuden suora sovellettavuus on keskeinen osa EU-oikeuden jäsenvaltioissa aikaansaamia vaikutuksia ja se liittyy läheisesti muun muassa EU-oikeuden etusijaan, EU-oikeuden välittömään vaikutukseen ja tulkintavaikutukseen.

EU-oikeuden välitön vaikutus, eli EU-oikeuden sääntöjen kyky toimia yksityisten esimerkiksi kansallisissa tuomioistuimissa esittämien vaatimusten perustana, on tapa, jolla EU-oikeus voi tulla suoraan sovellettavaksi. Toisesta näkökulmasta katsottuna suora sovellettavuus mahdollistaa välittömän vaikutuksen: yksityiset tahot voivat vedota edukseen EU-oikeuden sääntöön kansallisessa tuomioistuimessa tai kansallisissa viranomaisissa, koska EU-oikeus voi soveltua sellaisenaan. Perustavanlaatuinen EU-tason oikeuskäytäntö suorasta sovellettavuudesta liittyy läheisesti oikeuskäytäntöön välittömästä vaikutuksesta ja etusijaperiaatteesta (ks. esimerkiksi Asia 26/62 Van Gend en Loos; Asia 106/77 Simmenthal). Suoraa sovellettavuutta ja välitöntä vaikutusta ei ole varhaisessa oikeuskäytännössä selvästi erotettu toisistaan.

Suoraa sovellettavuutta on perinteisesti pidetty erityisesti EU-oikeudellisten asetusten ja tiettyjen EU-oikeudellisten perussopimusartiklojen ominaisuutena. SEUT 288 artiklan mukaan "Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa." Muukin EU-oikeus voi kuitenkin tulla sovelletuksi suoraan. Esimerkiksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössään ilmaisemaa oikeusohjetta voidaan käytännössä joutua soveltamaan sellaisenaan, ilman että oikeusohjetta olisi ehditty kodifioida lainsäädäntöön. Unionin tuomioistuimen ratkaisu Köbler (Asia C-224/01) on myös vahvistanut, että kansallinen tuomioistuin, joka käsittelee konkreettista oikeustapausta ylimpänä oikeusasteena, voi syyllistyä jäsenvaltion korvausvastuun laukaisevalla tavalla EU-oikeuden rikkomiseen, jos se ei ota asianmukaisesti huomioon unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä ilmaistua oikeusohjetta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Katri Havu

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Graig&DeBúrca2011, s. 180-189, 230-231, ClaesM2006, s. 64-68, 108-117, RaitioJ2010, s. 201-204, 234-239, Woods&Watson2014, s. 105-106

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:EU-oikeuden suora sovellettavuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:EU-oikeuden suora sovellettavuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →