Mesoamerikan tutkimus:pitkälaskukalenteri

    Tieteen termipankista

    pitkälaskukalenteri

    pitkälaskukalenteri
    Määritelmä tietyissä esikolumbiaanisen ajan mesoamerikkalaisissa kulttuureissa käytössä ollut vigesimaalijärjestelmään pohjautuva inkrementaalinen kalenteri
    Selite

    Pitkälaskukalenteri oli etenkin mayojen ja epiolmeekkien käyttämä vigesimaalijärjestelmään pohjautuva kalenteri. Varhaisimmat merkit kalenterin käytöstä ovat ajanlaskuamme edeltäviltä vuosisadoilta. Viimeiset vuosilukumerkinnät ovat puolestaan vuosilta 909 (vanhin kiveen hakattu päivämäärä) ja 1210 (päiväys mayakoodeksissa). Viimeiset epäsuorat viittaukset pitkälaskukalenterin käsitteelliseen olemassaoloon (k’atun-jaksojen merkitsemisen pohjalta) ovat 1800-luvulta.

    Mayakalenterijärjestelmässä kalenterin nollahetkenä pidetään yleisesti pitkälaskupäivämäärää 13.0.0.0.0  4 Ajaw 8 Kumk’u (13. elokuuta 3114 eaa. nk. modifioidun GMT-korrelaation [584 285] mukaan). Mayateksteissä on kuitenkin viittauksia aikaan ennen em. ajankohtaa – ja kauas tulevaisuuteen. Pitkälaskukalenteri tuleekin nähdä kalenterina, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kalenterin oletettu nollahetki viitannee yleismesoamerikkalaiseen ajatukseen maailmankausista ja niiden alkuhetkistä.

    Pitkälaskukalenteri on rakenteeltaan (mutta ainoastaan näennäisesti) lineaarinen: mesoamerikkalaiset kansat kokivat ajan luonteen yleensä ottaen sykliseksi. Pitkälaskukalenterin toiminta tulkittiin väärin 1960-luvulla, jolla oli seurauksia etenkin mayakulttuurin ja -kalenterin populaareissa tulkinnoissa. Vaikka edellinen baktun-sarja päättyikin numeroon 13, ei se tarkoita, että muut ajanjaksot päättyisivät siihen. Maya-alueen monumenteissa onkin viitteitä siihen, että isot ajanjaksot toimivat 20-kertoimella (ks. vigesimaalinen järjestelmä).

    Vuoden 2012 ympärille kehittynyt ”mayojen maailmanloppu” -ajatus perustui edellä mainittuun väärinymmärrykseen. Vaikka kyseinen 13. baktunin jakso päättyikin 21. joulukuuta 2012 (mayakalenterissa 13.0.0.0.0  4 Ajaw 3 K’ank’in), seurasi sitä päivämäärä 13.0.0.0.1  5 Imix  4 K’ank’in uudessa pitkälaskukierrossa. Viitteitä tähän on siinä, että mm. Palenquen kaupungin teksteissä puhutaan menneestä ajasta ennen maailman luomista, jossa eletään 12. baktunilla. Saman kaupungin teksteissä puhutaan tulevaisuuden päivämäärästä 1.0.0.0.0.0  10 Ajaw 13 Yaxk’in (13. lokakuuta vuonna 4772), jolloin nykyiset 20 baktun-jaksoa nollaantuvat ja alkaa uusi kalenterisykli.

    Näiden lisäksi Coban kaupungin steelassa on pitkälaskukalenteripäivämäärä 13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.13.0.0.0.0, joka vastaa

    28 285 978 483 664 581 446 157 328 238 631 (ts. n. 28 kvintiljoonaa) vuotta ja viittaa kalenterin alkuun ajassa kauas taaksepäin. Kyseessä olisi siis edelleen sama edellä mainittu maailmanluomisen päivämäärä 13.0.0.0.0  4 Ajaw 8 Kumk’u, mutta tällä kertaa ilmaistuna sarjana lukuja 13, jotka viittaavat päättymättömään aikaan.

    Kaikki esikolumbiaanisen ajan mayojen historialliset tekstit ovat baktunien 7 ja 10 välissä, joista lähes kaikki kuuluvat 8. ja etenkin 9. baktunille – toisin sanoen vuosien 41 ja 830 välille. Koska 9. baktun alkoi vuonna 435 ja päättyi vuonna 830, suurin osa klassisen kauden (n. 250–900) teksteistä kirjattiin kyseisellä baktunilla.

    Erikieliset vastineet

    Long Count Calendarenglanti (English)
    cuenta largaespanja (español)


    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.5.2024: Mesoamerikan tutkimus:pitkälaskukalenteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Mesoamerikan tutkimus:pitkälaskukalenteri.)