Kirjallisuudentutkimus:vapaamittainen runo

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

vapaamittainen runo

vapaamittainen runo
Definition runo, joka ei noudata metristä säännönmukaisuutta, kuten säkeiden runojalkojen säännöllisesti samankaltaisena toistuvaa lukumäärää
Explanation

Yleensä vapaamittainen runo on myös loppusoinnuton. Rytmiikkaa luodaan esim. muuntelemalla sanajärjestystä ja vuorottelemalla erimittaisia säkeitä. Useimmiten pyritään noudattamaan puheen luonnollista rytmiä, ja kieli lähenee normaaliproosaa, vaikka esim. säkeenylityksillä voidaan saada aikaan runolle ominaista rytmistä vaihtelua. Sekä mitallisuudella että vapaamittaisuudella on ollut ystävänsä ja vihollisensa. Mitallista - usein silosäkeistä - runoa itse kirjoittanut yhdysvaltalainen runoilija Robert Frost (1874-1963) on pilkannut: "Vapaamittaisten runojen kirjoittaminen on kuin pelaisi tennistå ilman verkkoa." Vapaamittaisuuden kannattaja, saksalainen filosofi ja runoilija Friedrich Nietzsche (1844-1900) on puolestaan todennut, että säännöllistä runomittaa noudattava runous muistuttaa kahleissa tanssimista.

Vapaamittaisuuden merkkejä ilmenee jo Raamatun Sananlaskuissa sekä keskiajan alkusoinnullisessa runoudessa. Myöhemmin John Milton kokeili vapaata mittaa elegisessä runossaan "Lycidas" (1637) ja runodraamassaan Samson Agonistes (1671, Kuoleva Samson). Saksalaisessa runoudessa Friedrich Klopstock mursi 1700-luvulla Martin Opitzin edellisellä vuosisadalla laatimat tiukat mitallisuuden säännöt. Sittemmin vapaata mittaa ovat hyödyntäneet esim. J. W, von Goethe, Heinrich Heine, Friedrich Hölderlin ja Rainer Maria Rilke. Ranskan runoudessa vapaan mitan varhaisia käyttäjiä ovat olleet Jean de La Fontaine ja Molière 1600-luvulla, myöhempiä Victor Hugo, Charles Baudelaire ja symbolistit (etenkin Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine).

Yhdysvaltalainen Walt Whitman vei kokoelmallaan Leaves of Grass[1] (1855, Ruohoa) vapaamittaisuutta eteenpäin ehkä voimallisemmin kuin kukaan toinen. Kokoelman runo "Song of Myself" ("Laulu itsestäni") alkaa seuraavasti:


I celebrate myself;
And what l assume you shall assume;
For every atom belonging to me, as good belongs to
you
Ylistän itseäni, laulan itsestäni,
ja minkä minä hyväksyn, sinäkin olet hyväksyvä
koska jokainen atomi minussa yhtä hyvin kuuluu
myös sinulle
(suom. Arvo Turtiainen)


1900-luvulla Ezra Pound, T. S. Eliot ja William Carlos Williams edistivät osaltaan vapaamittaisuuden yleistymistä. Suomalaisessa runoudessa vapaan mitan varhaisia käyttäjiä olivat Joel Lehtonen, Huugo Jalkanen, Viljo Kojo, Uuno Kailas ja Katri Vala. Modernismin myötä vapaamittaisuus on vallinnut lyriikassamme 1950-luvulta lähtien.

Equivalents

free verse (luo nimityssivu)englanti
vers libre (luo nimityssivu)ranska
fri vers (luo nimityssivu)ruotsi
freie Verse (luo nimityssivu)saksa
verlibr (luo nimityssivu)venäjä
vabavärss (luo nimityssivu)viro

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.9.2021: Kirjallisuudentutkimus:vapaamittainen runo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:vapaamittainen runo.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →