Kirjallisuudentutkimus:runo
runo
runo |
Suomen kielen runo-sana merkitsi alkuaan runonlaulajaa, tietäjää (runoi). Nykyisessä merkityksessä sana tavataan ensi kerran 1678. Germaanista alkuperää oleva sana tarkoitti alun alkaen salaista tietoa, taikamerkkiä, riimukirjainta. Muinaisgermaanit esittivät "runoja" taikoja tehdessään. Muinaisruotsissa runokarl tarkoitti tietäjää, noitaa. Muinaisiirissä run merkitsi salaisuutta. Latinan sana vates tarkoitti alkuaan ennustajaa tai näkijää, mutta Vergiliuksesta alkaen myös runoilijaa. Kaikkineen etymologia viittaa siihen maagiseen voimaan ja salaperäisyyteen, jota runon rytmiset ja kuvalliset ominaisuudet synnyttävät.
Erikieliset vastineet
poem | englanti (English) | |
poema (luo nimityssivu) | espanja (español) | |
poema (luo nimityssivu) | italia (italiano) | |
poème | ranska (français) | |
dikt (luo nimityssivu) | ruotsi (svenska) | |
Gedicht (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) | |
poema (luo nimityssivu) | venäjä (русский) | |
stihi (luo nimityssivu) | venäjä (русский) | |
stihotvorenie (luo nimityssivu) | venäjä (русский) | |
luuletus (luo nimityssivu) | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- runomitta (osakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:runo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:runo.)