utopia

Määritelmä ihanteelliseksi kuvattu paikka tai yhteiskuntamuoto, jota ei ole olemassa

Selite

Käsite juontaa englantilaisen Sir Thomas Moren (1478-1535) poliittisesta satiirista, jonka nimi kuuluu kokonaisuudessaan: Libellus vere aureus ne: minus salutaris quarn festivus de optimo reipublicae stara deque nova insula Utopia (1516, Utopia). Teoksen vaivoin kätketty kritiikki kohdistui Henrik VIII:n Englannin yhteiskunnallisiin oloihin. Moren utopistisessa saarivaltakunnassa vallitsee uskonnollinen suvaitsevaisuus ja eräänlainen kristillinen kommunismi. Moren ihannevaltioon kuuluu 54 täysin samanlaista kaupunkia, ja kaikilla saaren asukkailla on samanlainen ajatusmaailma, joten mitään konfliktia ei pääse syntymään.

Utopiakirjallisuuden perinne alkaa kuitenkin jo sumerilaiseepoksen Gilgāmeš (standardiversio n. 1100 eKr.) kuvauksessa paratiisimaisesta Dilmunin saarivaltakunnasta ja jatkuu Homeroksen Odysseian kuvauksessa Elysionin kentistä, mereen uppoavan Atlantis-saaren tarussa, Platonin totalitaarista ihannevaltiota hahmottelevassa teoksessa Valtio sekä Raamatun paratiisikuvitelmissa. Keskeiseen utopiakirjallisuuteen kuuluvat lisäksi Pierre de Ronsardin Les Isles fortuées (1553), Tommaso Campanellan La Città del Sole (1623, Aurinkokaupunki), Francis Baconin The New Atlantis (1627, Uusi Atlantis), James Harringtonin Oceana (1656), Olaus Rudbeckin Atlantica (1675), Edward Bellamyn Looking Backward (1888, Vuonna 2000), William Morrisin News from Nowhere (1890, Uutisia Ei-mistään) ja H. G. Wellsin A Modern Utopia (1905, Moderni utopia).

Tieteiskirjallisuudessa utopiakuvaukset ovat yleisiä, eivätkä ne ole harvinaisia poliittisessakaan kirjallisuudessa; utopistisia ovat esim. Karl Marxin unelmat kommunistisesta, luokattomasta yhteiskunnasta. Utopiakuvauksia on usein hyödynnetty yhteiskuntasatiireissa.

Suomalainen utopiakirjallisuuden klassikko on Aleksis Kiven runoelma Lintukoto (1866), jossa alati viheriöivänä onnen saarena esiintyy "kerikansan" asuttama valtameren saari. Samanlaisia saaria kuvaavat - osin kriittiseen tai satiiriseen tapaan - myös ruotsalaiset Per Atterbom runoelmassaan Lycksalighetens ö (1824-27, Onnellisuuden saari) ja August Strindberg novellissaan De lyckligas ö (n. 1890, Onnellisten saari) ja suomalainen Toivo Pekkanen pienoisromaanissaan Musta hurmio (1939).

Lisätiedot Kreikan u =ei; topos = paikka. Käsitteen loi Thomas Moore.

Erikieliset vastineet

utopia	englanti (English)
utopie (luo nimityssivu)	ranska (français)
utopi (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)
Utopie (luo nimityssivu)	saksa (Deutsch)
utopija (luo nimityssivu)	venäjä (русский)
utoopia (luo nimityssivu)	viro (eesti)

Lähikäsitteet

dystopia (vieruskäsite)
satiiri (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:utopia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:utopia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →