Kirjallisuudentutkimus:saarna

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

saarna

saarna
Definition jumalanpalveluksessa pidettävä ja yleensä määrättyyn raamatunkohtaan pitäytyvä hengellinen puhe
Explanation Kristillisessä kirkossa saarna on Jeesuksen käskyn mukaista evankeliumin julistusta. Kristillisen saarnan varhaisina esikuvina olivat juutalaisten synagogissa pitämät puheet ja vaeltavien filosofien julistus. Kuuluisiin itäisen kirkon saarnaajiin kuuluivat Aleksandriassa vaikuttanut kirkkoisä Origenes (n. 182-254) ja Konstantinopolin patriarkka, kirkkoisä Johannes Khrysostomos (n. 345-407). Läntisen kirkon piirissä kirkkoisä Aurelius Augustinuksen (354-430) voimakkaan retoriset saarnat loivat pohjan myöhemmälle saarnamuodolle.

Kaarle Suuren aikana langobardilainen historioitsija Paulus Diaconus (n. 725-799) julkaisi papiston käyttöön tarkoitetun, kirkkovuoden mukaan järjestetyn mallisaarnakokoelman eli homiliariumin (kreikan homilia=saarna, esitys). Dominikaani- ja fransiskaanimunkistot kohottivat saarnan 1200-luvulla uuteen kukoistukseen; lajille oli nyt luonteenomaista kansanomaisuus ja Kristus-mystiikka. Uskonpuhdistuksen edelläkävijät englantilainen John Wycliff (n. 1320-84), tššekkiläinen Jan Hus (n. 1370-1415) ja italialainen Girolamo Savonarola (1452-98) olivat eteviä saarnaajia. Luterilaisen kirkon piirissä tunnetuimpia ovat saksalaisen Martin Lutherin (1483-1546) saarnat. Saarnasta tulikin Lutherin jumalanpalvelusuudistuksen keskeinen osa. Saksalainen Philipp Melanchton (1497-1560) puolestaan julkaisi saarna-aiheita papiston käyttöön. Reformoitujenkin piirissä esiintyi suuria saarnaajia, kuten sveitsiläinen Huldrych Zwingli (1484-1531) ja ranskalaissyntyinen Jean Calvin (1509-64).

Myös katolinen kirkko alkoi jesuiittojen vaikutuksesta kiinnittää huomiota saarnan merkitykseen; eteviä katolisia saarnaajia olivat esim. ranskalaiset Jacques Bénigne Bossuet (1627-1704) ja piispa Fénelon (1651-1715). Englantilainen pappisrunoilija John Donne (1573-1631) kunnostautui myös saarnaajana. Myöhemmin saarna sai uutta voimaa pietismistä, joka asetti saarnan varsinaiseksi tehtäväksi herätyksen ja kääntymyksen aikaansaamisen.

Varhaisia suomeksi kirjoitettuja saarnoja on säilynyt Eerik Sorolaisen suuressa kaksiosaisessa postillassa (1621, 1625). Sittemmin varsinkin herännäisjohtajat Paavo Ruotsalainen (1777-1852) ja ruotsalaissyntyinen Lars Levi Laestadius (1800-61) ovat saaneet mainetta hengellisinä puhujina. Paavo Ruotsalaista ovat teoksissaan kuvanneet useat kirjailijat, esim. Juhani Aho (Heränneitä, 1894; Kevät ja takatalvi, 1906), Aukusti Oravala (Erämaan profeetta, 1916), Lauri Kokkonen (Viimeiset kiusaukset, 1959-60) ja Eino Kinnunen (Elämän avaimet, 1963, 1966).

Equivalents

sermonenglanti
sermonranska
predikan (luo nimityssivu)ruotsi
Predigt (luo nimityssivu)saksa

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2019: Kirjallisuudentutkimus:saarna. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:saarna.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →