Kirjallisuudentutkimus:pseudonyymi
pseudonyymi | salanimi
pseudonyymi | |||
salanimi |
Kirjailijat ovat käyttäneet salanimiä antiikin ajoista lähtien. Niihin on turvauduttu milloin yleisön harhauttamiseksi, milloin vainoamisen pelosta, kirjoittajan yhteiskunnallisen aseman vuoksi, oikean nimen yleisyyden vuoksi tai soinnukkaamman nimen saamiseksi. Usein kirjailijat ovat julkaisseet ns. vakavat teokset omalla nimellään, keveämmät salanimellä. Esimerkiksi irlantilaissyntyinen brittirunoilija C. Day Lewis (1904-72) kirjoitti salapoliisitarinoita nimellä Nicholas Blake. 1800-luvulla, jolloin naisten kirjallinen ura ei vielä ollut sosiaalisesti hyväksyttyä oli erittäin tyypillistä, että naiset julkaisivat teoksensa salanimillä, jotka olivat joko miesten nimiä tai sellaisia, joista tekijän sukupuolta ei voinut päätellä.
Tunnettuja pseudonyymejä ovat esim. Mark Twain (Samuel Langhorne Clemens), George Eliot (Mary Ann Evans), Currer Bell (Charlotte Brontë), Boz (Charles Dickens), George Orwell (Eric Blair), Molière (Jean Baptiste Poquelin), Voltaire (François-Marie Arouet), Comte de Lautréamont (Isidore Ducasse) ja Stendhal (Henri Beyle). Salanimi jää kirjailijanimeksi silloin kun tekijä tunnistettavana tai tunnistamattomana jatkaa kirjoittamistaan sillä (esim. Voltaire). Salanimi eroaa nimimerkistä siinä, että se pyrkii jäljittelemään oikeaa nimeä, kun taas nimimerkki tai taiteilijanimi viittaa selkeämmin tekaistuun rooliin.
Erikieliset vastineet
pen name | englanti (English) | |
pseudonym | englanti (English) | |
pseudonym | ruotsi (svenska) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:pseudonyymi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:pseudonyymi.)