Kirjallisuudentutkimus:palimpsesti
päällekirjoitus | palimpsesti
päällekirjoitus | |||
palimpsesti |
Palimpsesti on alun perin paleografiasta peräisin oleva käsite. Kemiallisten aineiden ja erityisten valokuvausmenetelmien avulla alkuperäinen teksti on usein voitu saada selville. Esimerkiksi Julius Caesarin Institutiones ja Ciceron De republica ovat säilyneet vain palimpsesteina. Keskiajalla käytettiin kallista pergamenttia usein pariin kolmeenkin kertaan.
Palimpsesti-termi sai uuden merkityksen strukturalisti Gérard Genetten teoksessa Palimpsestes. La littérature au second degré (1982). Termi viittaa sellaisiin kaunokirjallisiin teoksiin, joissa on erotettavissa useampi kuin yksi kerros tai merkitystaso. Tällöin palimpsesti on metafora kahden tekstin välisestä intertekstuaalisesta suhteesta: uusi teksti on Genetten mukaan toisen asteen teksti, joka on johdettu ensimmäisestä tekstistä.
Palimpsestisena voidaan pitää esimerkiksi Paavo Rintalan taiteilijaromaania Minä, Grünewald (1990), joka tuo yhden lisämuunnelman kirjailijan Kristus-hahmojen sarjaan.
Myös parodia on yleinen palimpsestin muoto. Mihail Bahtiniin tukeutuen Gary Saul Morson käyttää teoksessaan Rethinking Bakhtin (1989) käsitettä "kaksiääninen sana" (double-voiced word), jolla hän tarkoittaa sitä, että päällimmäinen kirjoitus - esimerkiksi parodia - on aiemmin kirjoitetun tekstin kommentti.Erikieliset vastineet
palimpsest | englanti (English) | |
palimpseste | ranska (français) | |
palimpsest | ruotsi (svenska) | |
Palimpsest | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- intertekstuaalisuus (yläkäsite)
- parodia (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:palimpsesti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:palimpsesti.)