Kirjallisuudentutkimus:objektiivinen korrelaatti
objektiivinen korrelaatti
objektiivinen korrelaatti | (vanhentunut) |
Yhdysvaltalaissyntyinen runoilija ja kriitikko T. S. Eliot (1888-1965) teki käsitteen "objektiivinen korrelaatti" tunnetuksi esseessään "Hamlet and His Problems" (1919). Eliotin mielestä runous ei ole tunteiden ilmaisua vaan niiden synnyttämistä. Runoilijan subjektiiviset asenteet ja tunteet toimivat katalyytteinä: ne ovat prosessille välttämättömiä, mutta eivät osallistu sen lopputulokseen. Tekstin objektiiviset tosiseikat (kuvat, tilanteet, tapahtumat) ovat tietyn tunteen formula: kun ne annetaan, herätetään tunne lukijassa.
Termi objektiivinen korrelaatti ilmentää Eliotin pyrkimystä tarkkoihin ja lopullisiin runokuviin, jotka eivät ole emotiivista kieltä mutta herättävät lukijassa emootioita. Parhaimmillaan runous "objektivoi" tunteet ilmaisten ne epäsuorasti, jolloin runotekstistä tulee tunteen "objektiivinen korrelaatti". Eliotin ajattelua lienee inspiroinut Ezra Poundin ja muiden imagistien ohjelma samansuuntaisine ideoineen. Poundille sanataide on eräänlaista "objektiivista mielikuvitusta" tai "inspiroitunutta matematiikkaa", joka välittää lukijalle analogioita tai yhtälöitä (equations) inhimillisistä tunteista.
Erikieliset vastineet
objective correlative | englanti (English) | |
corrélative objective | ranska (français) | |
objektivt korrelat | ruotsi (svenska) | |
objektives Korrelat | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- tulkinta (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:objektiivinen korrelaatti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:objektiivinen korrelaatti.)