Kirjallisuudentutkimus:näytös
näytös
| näytös |
Määritelmä
oman kokonaisuutensa muodostava väliajan tai tauon erottama draaman osa
Selite
Antiikin kreikkalaiset näytelmät eivät vielä jakautuneet erillisiin näytöksiin, koska näyttelijöiden ei tarvinnut kesken näytännön vaihtaa asua; myöskään lavastusta ei muutettu näytelmän kuluessa. Kuoron esiintyminen riitti erottamaan episodit toisistaan. Roomalaiset ensimmäisinä jakoivat näytelmänsä näytöksiin, ja Horatius esitti niiden määräksi viittä. Viisinäytöksisyyden periaate päti valtaosaan draamoja aina 1800-luvun lopulle, jolloin Henrik Ibsen usein yhdisti neljännen ja viidennen näytöksen: myös Anton Tšehov ja Luigi Pirandello tyytyivät usein neljään näytökseen. 1900-luvun draamassa oli yleistä kolminäytöksisyys. Monissa musiikkikomedioissa on tyydytty kahteen näytökseen, ja tunnetaan runsaasti myös yksinäytöksisiä pienoisdraamoja (englanniksi one-acter), joita ovat kirjoittaneet esim. G. B. Shaw, John Galsworthy, Eugene O'Neill, August Strindberg ja Gerhart Hauptmann.
Lisätiedot
Latinan actus=teko, näytös
Erikieliset vastineet
| act | englanti (English) | |
| acto | espanja (español) | |
| atto | italia (italiano) | |
| acte | ranska (français) | |
| Akt | saksa (Deutsch) | |
| vaatus | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- näytelmä (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:näytös. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:näytös.)