Kirjallisuudentutkimus:marinismi
marinismi
| marinismi |
napolilaisen Giambattista Marinon (1569-1625) mukaan nimensä saanut barokin kirjallisuuden suuntaus, jolle on ominaista koristeellisuus, teennäisyys, liioittelu ja runsas allegorioiden käyttö
Tästä gongorismin ja presiöösin tyylin rinnakkaissuuntauksesta on toisinaan käytetty 1600-lukulaisuutta tarkoittavaa nimitystä secentismo. Marinon pääteos on Venuksen ja Adoniksen lemmentarina Adone (1623). Satiiris-burleskissa teoksessaan Murtoleide (1619) Marino määrittelee poetiikkansa:
- Runoilijan tavoitteena on ihme (minä puhun nyt oivallisesta enkä kömpelöstä runoilijasta): se joka ei osaa hämmästyttää käytelköön mieluummin hevossukaa!
Harrastamiensa ylenpalttisten sanaleikkien, luettelointien, mytologisointien ja loputtomien runokuvien vyörytyksen takia marinismia on pilkattu kirjalliseksi pöhötaudiksi. Suuntauksen piiriin on Marinon ohella luettu mm. Ludovico Leporeo ja Marino Bettini.
Erikieliset vastineet
| Marinism | englanti (English) | |
| marinismo | italia (italiano) | |
| marinisme | ranska (français) | |
| marinism | ruotsi (svenska) | |
| Marinismus | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:marinismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:marinismi.)