Kirjallisuudentutkimus:marinismi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.

Selite Napolilaisen Giambattista Marinon (1569-1625) mukaan nimensä saanut barokin kirjallisuuden suuntaus, jolle on ominaista koristeellisuus, teennäisyys, liioittelu ja runsas allegorioiden käyttö. Tästä gongorismin ja presiöösin tyylin rinnakkaissuuntauksesta on toisinaan käytetty 1600-lukulaisuutta tarkoittavaa nimitystä secentismo. Marinon pääteos on Venuksen ja Adoniksen lemmentarina Adone (1623). Satiiris-burleskissa teoksessaan Murtoleide (1619) Marino määrittelee poetiikkansa:
Runoilijan tavoitteena on ihme (minä puhun nyt oivallisesta enkä kömpelöstä runoilijasta): se joka ei osaa hämmästyttää käytelköön mieluummin hevossukaa!
Harrastamiensa ylenpalttisten sanaleikkien, luettelointien, mytologisointien ja loputtomien runokuvien vyörytyksen takia marinismia on pilkattu kirjalliseksi pöhötaudiksi. Suuntauksen piiriin on Marinon ohella luettu mm. Ludovico Leporeo ja Marino Bettini.

Vieraskieliset vastineet

Marinismenglanti
marinismoitalia
marinismeranska
marinismruotsi
Marinismussaksa

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.01.2019: Kirjallisuudentutkimus:marinismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:marinismi.)