marinismi


marinismi

Määritelmä napolilaisen Giambattista Marinon (1569-1625) mukaan nimensä saanut barokin kirjallisuuden suuntaus, jolle on ominaista koristeellisuus, teennäisyys, liioittelu ja runsas allegorioiden käyttö

Selite

Tästä gongorismin ja presiöösin tyylin rinnakkaissuuntauksesta on toisinaan käytetty 1600-lukulaisuutta tarkoittavaa nimitystä secentismo. Marinon pääteos on Venuksen ja Adoniksen lemmentarina Adone (1623). Satiiris-burleskissa teoksessaan Murtoleide (1619) Marino määrittelee poetiikkansa:

Runoilijan tavoitteena on ihme (minä puhun nyt oivallisesta enkä kömpelöstä runoilijasta): se joka ei osaa hämmästyttää käytelköön mieluummin hevossukaa!

Harrastamiensa ylenpalttisten sanaleikkien, luettelointien, mytologisointien ja loputtomien runokuvien vyörytyksen takia marinismia on pilkattu kirjalliseksi pöhötaudiksi. Suuntauksen piiriin on Marinon ohella luettu mm. Ludovico Leporeo ja Marino Bettini.

Erikieliset vastineet

Marinism	englanti (English)
marinismo	italia (italiano)
marinisme	ranska (français)
marinism	ruotsi (svenska)
Marinismus	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:marinismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:marinismi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →