Kirjallisuudentutkimus:manierismi

    Tieteen termipankista

    manierismi

    manierismi
    Määritelmä periodinimitys kirjallisuuden ja kuvataiteen suuntauksille, jotka olivat vastakkaisia klassismille
    Selite

    Erityisesti italialaisessa kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa n. 1520-1600 vallinnut manierismi siirtymävaihetta renessanssista barokkiin, ja se on myös myöhäisrenessanssin rinnakkaisnimitys. Italialainen arkkitehti ja taidemaalari Giorgio Vasari käytti teoksessaan Le vite de' più eccelenti pittori, scultori e architettori (1550, 1568, Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon) sanaa maniera kuvaamaan yksittäisten taiteilijoiden tyyliä. Hänellä sana tarkoitti hienostuneisuutta ja luonnon jäljittelyn väheksymistä. Myöhemmin sana manierismi vakiintui merkitsemään teennäistä tyyliä.

    Kirjallisuudenhistoriaan manierismin käsitteen toi E. R. Curtius. Suuntauksen aloittajana on pidetty runoilijanakin esiintynyttä Michelangelo Buonarrotia (1475-1564). Kirjallisuushistoriassa manierismilla tarkoitetaan klassismin vastaista tyyliä, jolle ovat ominaisia koristeelliset ja kekseliäät ilmaisut, eriskummallinen syntaksi, liioitellut kuvat, oksymoronit, hyperbolat ja groteskius. Keskeisiä manieristeja ovat espanjalainen Antonio de Guevara (n. 1480-1545) ja englantilainen John Lyly (n. 1554-1606) sekä ranskalainen Michel de Montaigne (1533-1592).
    Lisätiedot Italian maniera=käytöstapa, menettelytapa

    Erikieliset vastineet

    mannerismenglanti (English)
    maniérismeranska (français)
    manierismruotsi (svenska)
    Manierismussaksa (Deutsch)
    manerismviro (eesti)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:manierismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:manierismi.)