Kirjallisuudentutkimus:loppusointu

Tieteen termipankista

riimi | loppusointu

riimi
loppusointu
Määritelmä äänteiden täydellinen yhtäläisyys kahdessa tai useammassa äännejaksossa, tavallisesti sanassa laskettuna viimeisen nousutavun ensimmäisestä vokaalista
Selite

Tällainen loppusointu on esim. "kuulen/luulen". Loppusoinnulla on runossa kaksi päätehtävää. Ensinnäkin äänteiden kertautuminen ja yhteen sointuminen säkeiden lopussa tuottaa melodista tyydytystä. Toiseksi riimi auttaa jäsentämään ja rytmittämään runoa sekä sidostamaan säkeitä yhteen. Riimitys auttaa myös paremmin muistamaan runon.

Antiikin runoilijat eivät käyttäneet loppusointua. Riimi kehittyi vasta varhaiskatolilaisena aikana viidennellä vuosisadalla latinankielisessä kirkollisessa runoudessa. Saksalaisessa kirjallisuudessa loppusointu tavataan ensi kerran Otfried von Weissenburgilla (n. 800 - n. 870).

Suomenkielisessä runoudessa loppusointu esiintyy yksitavuisena (joskus kolmitavuisena) säkeen päättyessä nousuun, kaksitavuisena (joskus nelitavuisena) tai daktyylisena kolmisointutavuna säkeen päättyessä laskuun. Edellistä (esim. ”lyö/työ” tai ”tokaiset/okaiset") nimitetään myös maskuliiniseksi tai miespuoliseksi, jälkimmäistä (esim. "riemun/vie mun"” tai "ateria/materia”") feminiiniseksi tai naispuoliseksi loppusoinnuksi. Monitavuisia loppusointuja on usein käytetty komiikan luomiseen. Riimiyksiköt esiintyvät yleensä toisiaan lähellä, esim. peräkkäisissä säkeissä tai säkeen, parin erottamina.

Loppusointu oli pitkään lähes pakollinen taidelyriikassa, mutta joutui väistymään modernismin myötä. Nykyisin loppusointu esiintyy lähinnä iskelmäteksteissä.

Erikieliset vastineet

end rhymeenglanti (English)
rimeenglanti (English)
rimaespanja (español)
rimaitalia (italiano)
rimeranska (français)
slutrimruotsi (svenska)
ändrimruotsi (svenska)
Endreimsaksa (Deutsch)
Reimsaksa (Deutsch)
rifmavenäjä (русский)
lõppriimviro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:loppusointu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:loppusointu.)