lai


lai

Selite Alkuaan bretonilainen laulusävelmä, jonka pohjalta 1100-luvulla kehittyi kertova lai (lais narratifs) ja 1200- luvun alkupuolella eroottissävyinen lyyrinen lai (lais lyriques). Kertova lai rakentui enimmäkseen 8-tavuisista, pareittain loppusointuisista säkeistöistä ja perustui yleensä Artur-tarustosta tai muista kelttiläisistä legendoista saatuihin aineksiin. Lajin merkittävin edustaja on Englannin kuninkaan Henrik II:n hovissa elänyt ranskalainen Marie de France (1154-89) runonovelleillaan Les Lais (n. 1160-78). Keskiajalla Ranskassa käytettiin usein vaihtoehtoisesti käsitteitä lai, fabliau, conte, chant ja dit. Englannissa muodostui 1300-luvulla ranskalaisiin esikuviin pohjautunut breton lay, jota edustaa esim. Geolfrey Chaucerin teokseen The Canterbury Tales (1378-1400, Canterburyn tarinat) sisältyvä "Franklin's Tale". Etenkin 1800-luvulla termiä käytettiin historiallisista balladeista tai seikkailukertomuksista; esim. Walter Scott antoi eeppiselle runoelmalleen nimen The Lay of the Last Minstrel (1805) ja Thomas Babington Macaulay julkaisi balladikokoelman The Lays of Ancient Rome (1842).

Lisätiedot Keltin laidh=laulu; englannin lay=runo, laulu, balladi

Erikieliset vastineet

lay

englanti (English)

Lähikäsitteet

balladi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:lai. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:lai.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →