Kirjallisuudentutkimus:kääntäminen
kääntäminen
| kääntäminen |
Louis G. Kelly jakaa kääntämistä koskevat teoriat platonistisiin ja aristoteelisiin. Kielitieteellinen platonismi palautuu romantiikan aikaan, jolloin uskottiin - Friedrich Hölderlinin sanoin - puhtaaseen kieleen (reine Sprache), joka luovana, riippumattomana ja tavallaan jumalallisena vertautuu Platonin ideamaailmaan. Platonistit näkevät yksilön kielen luomuksena. Aristoteelisessa näkemyksessä merkitsijän ja merkityn välistä suhdetta pidetään sen sijaan keinotekoisena ja sopimuksenvaraisena. Tätä katsomusta edustavat Charles Piercen ja Ferdinand de Saussuren kieliteoriat.
Yksi kääntämisen keskeisiä kysymyksiä on se, missä määrin kääntäminen kieleltä toiselle on ylipäänsä mahdollista. Nk. Sapir-Whorfin hypoteesin mukaan jokaiseen kieleen liittyy oma symbolivarantonsa, rytmiikkansa, sävytyksensä ja tapansa hahmottaa todellisuus. Äärimmäistä kantaa edustaa Willard V. Quine teoksessaan Word and Object (1960) esittämällään indeterminanssi-hypoteesilla. Hänen mukaansa kääntäminen on ylipäänsä mahdoton tehtävä, koska aivan liian paljon riippuu eri kieltä edustavan vastaanottajan tulkintatavoista, jotka eivät ole ennakoitavissa.
Täydellinen käännettävyys tai muodollinen ekvivalenssi pysyneekin mahdottomana tavoitteena. Yritykset kääntää kaunokirjallisuutta kirjaimellisesti eivät yleensä ole kovin onnistuneita; sen sijaan mukaileva, moduloiva tai metaforinen, dynaamisen ekvivalenssin tavoittava kääntäminen on yleensä mahdollista. Charles Sechehaye sovittaa teoksessaan Structure logique de la phrase (1926) kääntämisen teoriaan käsitettä transpositio, jolla musiikkiterminologiassa tarkoitetaan toiseen sävelalaan siirtämistä. Analogisesti siis kieleltä toiselle käännettäessä tapahtuu kieliopillis-semanttisten rakennelmien siirtämistä kielestä toiseen.
Kääntäminen on myös yhteiskunnallista toimintaa. André Lefevere käsittelee teoksessaan Translation, Rewriting & the Manipulation of Literary Fame (1992) kääntämistä uudelleenkirjoittamisen ja vallankäytön muotona. Hänen mukaansa kääntäjillä kuten muillakin kulttuurisilla portinvartijoilla on sekä arvovaltaa että ideologista valtaa. Riitta Oittinen soveltaa Lefeveren ajatuksia kirjassaan Liisa, Liisa ja Alice (1997) korostaen samalla kääntämisen kontekstuaalisuutta. Oittisenmukaan postmoderniin kääntämisstrategiaan kuuluu toiseuden ja vierauden esiin nostaminen, vieraan kulttuurin äänien korostaminen.Erikieliset vastineet
| translation | englanti (English) | |
| traduction | ranska (français) | |
| översättning | ruotsi (svenska) | |
| Übersetzung | saksa (Deutsch) | |
| perevod | venäjä (русский) |
Lähikäsitteet
- tulkinta (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:kääntäminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kääntäminen.)