Kirjallisuudentutkimus:impromptu
impromptu
impromptu |
Sävellyksen nimikkeenä impromptua lienee käyttänyt ensimmäisenä tšekkiläinen J. H. Worzišek 1822. Näyttelijöiltä on aina edellytetty myös kykyä improvisoida. Kuuluisa on Molièren näyttelijän ja teatterinjohtajan ominaisuudessa esittämä improvisoitu teatterikappale Impromptu de Versailles (1663), jossa hän kuninkaan kehotuksesta puolustautui kilpailijansa Edme Boursault'n esittämiä moraalittomuussyytöksiä vastaan. Ranskalainen Alfred de Musset puolestaan on julkaissut romanttis-impressionistisen runon "Impromptu"(1857), josta näytteeksi oheinen säkeistö (suom. L. Onerva):
- Seurata tahtoa vailla tunteen leijaa,
tuutuna tuulen, mi kultatähtiä heijaa,
sielun varjona varrella elämän retken,
ikuistaa haave heljä hukkuvan hetken,
rakastaa totta ja totuuden kauneus näyttää.
Erikieliset vastineet
impromptu | englanti (English) | |
impromptu | ruotsi (svenska) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:impromptu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:impromptu.)