Kirjallisuudentutkimus:impromptu

Tieteen termipankista

impromptu

impromptu
Määritelmä hetken innoituksesta tai mielijohteesta syntynyt hengentuote; impressionistinen tuokiokuva
Selite

Sävellyksen nimikkeenä impromptua lienee käyttänyt ensimmäisenä tšekkiläinen J. H. Worzišek 1822. Näyttelijöiltä on aina edellytetty myös kykyä improvisoida. Kuuluisa on Molièren näyttelijän ja teatterinjohtajan ominaisuudessa esittämä improvisoitu teatterikappale Impromptu de Versailles (1663), jossa hän kuninkaan kehotuksesta puolustautui kilpailijansa Edme Boursault'n esittämiä moraalittomuussyytöksiä vastaan. Ranskalainen Alfred de Musset puolestaan on julkaissut romanttis-impressionistisen runon "Impromptu"(1857), josta näytteeksi oheinen säkeistö (suom. L. Onerva):

Seurata tahtoa vailla tunteen leijaa,
tuutuna tuulen, mi kultatähtiä heijaa,
sielun varjona varrella elämän retken,
ikuistaa haave heljä hukkuvan hetken,
rakastaa totta ja totuuden kauneus näyttää.
Lisätiedot Latinan in promptu=valmiina, käden ulottuvilla

Erikieliset vastineet

impromptuenglanti (English)
imprompturuotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.3.2025: Kirjallisuudentutkimus:impromptu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:impromptu.)