Kirjallisuudentutkimus:impressionistinen kritiikki
impressionistinen kritiikki
impressionistinen kritiikki | (vanhentunut) |
Menetelmässä suositaan parafraasia ja vapaata assosiointia. Positivismia, filologista metodia ja historismia vastustanut impressionistinen kritiikki syntyi vuoden 1900 tienoilla. Suuntauksen perusolemukseen kuuluu, että sen piirissä kaihdetaan teorianmuodostusta. Saksalainen Friedrich Gundolf (1880-1931) on määritellyt impressionistisen kritiikin seuraavasti: "Metodi on elämys, ja jokainen tarina, jota ei ole elämyksin koettu, on arvoton." Ranskalainen kirjailija-kriitikko Anatole France (1844-1924) puolestaan piti lukemisen ihanteena "sielun seikkailuja mestariteosten parissa". Suomessa Anna-Maria Tallgren (1886-1949) oli impressionistisen kritiikin keskeinen edustaja.
Erikieliset vastineet
impressionistic criticism | englanti (English) | |
critique impressionniste | ranska (français) | |
impressionistisk kritik | ruotsi (svenska) | |
impressionistische Kritik | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- impressionismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:impressionistinen kritiikki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:impressionistinen kritiikki.)