Kirjallisuudentutkimus:historismi
historismi
historismi |
Historismi synty vastareaktiona valistuksen rationalismille ja ahistoriallisuudelle. 1700-1uvun lopulta lähtien historismi näkyi jo mm. Friedrich Schlegelin ja Novaliksen kirjoituksissa, joissa korostettiin sitä, että kulttuuri on orgaanisen historiallisen kehityksen tulosta. Historismissa keskeistä oli yksittäisten tapahtumien selittäminen niiden synty- ja kehityshistoriasta käsin.
Kirjallisuudentutkimuksessa historismilla tarkoitetaan kaunokirjallisuuden ja muiden kirjallisten ilmiöiden tarkastelua kulttuuritradition viitekehyksessä, kirjoitushetkelle ominaisiin intellekstuaalisiin virtauksiin ja kulttuurisiin käytäntöihin suhteutettuna. Historismin näkökulmasta kaunokirjallisuudessa tapahtuvat muutokset heijastelevat aina kirjailijaa ympäröiviä yhteiskunnallisia ja intellektuaalisen ilmaston muutoksia. Menetelmällisesti historismin tavoitteena on saattaa eri aikakausien teokset nykylukijalle ymmärrettävämmäksi rekonstruoimalla niiden historiallinen (ml. kirjallisuushistoriallinen) tausta.
Historismi oli 1900-luvun alkuun asti biografismin ohella kirjallisuudentutkimuksen vallitseva suuntaus kunnes teosautonomiaa korostavat suuntaukset uuskritiikki ja formalismi alkoivat horjuttaa sen asemaa.Erikieliset vastineet
storicismo | italia (italiano) | |
historisme | ranska (français) | |
Historismus | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- uushistorismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:historismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historismi.)