historismi

Määritelmä romantiikan kaudelta peräisin oleva humanistisen tutkimuksen suuntaus, joka kirjallisuuden alueella pyrki selittämään yksittäisiä teoksia suhteessa niiden syntyajankohdan historialliseen tilanteeseen, aatehistoriaan sekä kirjoittamisen ja vastaanoton konventioihin

Selite

Historismi synty vastareaktiona valistuksen rationalismille ja ahistoriallisuudelle. 1700-1uvun lopulta lähtien historismi näkyi jo mm. Friedrich Schlegelin ja Novaliksen kirjoituksissa, joissa korostettiin sitä, että kulttuuri on orgaanisen historiallisen kehityksen tulosta. Historismissa keskeistä oli yksittäisten tapahtumien selittäminen niiden synty- ja kehityshistoriasta käsin.

Kirjallisuudentutkimuksessa historismilla tarkoitetaan kaunokirjallisuuden ja muiden kirjallisten ilmiöiden tarkastelua kulttuuritradition viitekehyksessä, kirjoitushetkelle ominaisiin intellekstuaalisiin virtauksiin ja kulttuurisiin käytäntöihin suhteutettuna. Historismin näkökulmasta kaunokirjallisuudessa tapahtuvat muutokset heijastelevat aina kirjailijaa ympäröiviä yhteiskunnallisia ja intellektuaalisen ilmaston muutoksia. Menetelmällisesti historismin tavoitteena on saattaa eri aikakausien teokset nykylukijalle ymmärrettävämmäksi rekonstruoimalla niiden historiallinen (ml. kirjallisuushistoriallinen) tausta.

Historismi oli 1900-luvun alkuun asti biografismin ohella kirjallisuudentutkimuksen vallitseva suuntaus kunnes teosautonomiaa korostavat suuntaukset uuskritiikki ja formalismi alkoivat horjuttaa sen asemaa.

Erikieliset vastineet

storicismo	italia (italiano)
historisme	ranska (français)
Historismus	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

uushistorismi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:historismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historismi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →