Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri

    Tieteen termipankista

    hiljaisuuden teatteri

    hiljaisuuden teatteri
    Selite Käsitteen hiljaisuuden teatteri loi 1920-luvulla ranskalainen näytelmäkirjailija Jean-Iacques Bernard (1888-1972), jonka mukaan dialogi ei yksin riitä, vaan yhtä tärkeää ellei tärkeämpääkin on se, mitä ihmiset eivät voi ääneen sanoa. Bernardin näytelmistä tunnetuin on L'Âme en peine (1926, Sielu hädässä). Hiljaisuutta teatterin tehokeinona oli aiemmin käyttänyt lähinnä Anton Tšehov. Hiljaisuuden teatterin sovelluksia ovat esim. ranskalaisen Nathalie Sarrauten kuunnelma Le Silence (1964, Vaikeneminen) ja englantilaisen Harold Pinterin näytelmä Silence (1969-70). Pinter on pitkitetyn tauon ja hiljaisuuden mestari. Sarraute puolestaan on kokeillut "alikeskustelun" (ranskan sous conversation) metodia, jossa ihmiset ikään kuin tajuntojensa välityksellä äänettömästi "keskustelevat" keskenään.

    Erikieliset vastineet

    theatre of silenceenglanti (English)
    théâtre de l 'inexpriméranska (français)
    tystnadens teaterruotsi (svenska)
    Theater der Stillesaksa (Deutsch)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri.)