Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri
hiljaisuuden teatteri
| hiljaisuuden teatteri |
Selite
Käsitteen hiljaisuuden teatteri loi 1920-luvulla ranskalainen näytelmäkirjailija Jean-Iacques Bernard (1888-1972), jonka mukaan dialogi ei yksin riitä, vaan yhtä tärkeää ellei tärkeämpääkin on se, mitä ihmiset eivät voi ääneen sanoa. Bernardin näytelmistä tunnetuin on L'Âme en peine (1926, Sielu hädässä). Hiljaisuutta teatterin tehokeinona oli aiemmin käyttänyt lähinnä Anton Tšehov. Hiljaisuuden teatterin sovelluksia ovat esim. ranskalaisen Nathalie Sarrauten kuunnelma Le Silence (1964, Vaikeneminen) ja englantilaisen Harold Pinterin näytelmä Silence (1969-70). Pinter on pitkitetyn tauon ja hiljaisuuden mestari. Sarraute puolestaan on kokeillut "alikeskustelun" (ranskan sous conversation) metodia, jossa ihmiset ikään kuin tajuntojensa välityksellä äänettömästi "keskustelevat" keskenään.
Erikieliset vastineet
| theatre of silence | englanti (English) | |
| théâtre de l 'inexprimé | ranska (français) | |
| tystnadens teater | ruotsi (svenska) | |
| Theater der Stille | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hiljaisuuden teatteri.)