Kirjallisuudentutkimus:bylina
bylina
| bylina |
Määritelmä
yleensä silosäettä käyttävä itäslaavilainen eeppinen runoelma ta kansanlaulu, jonka aiheena on useimmiten historiallinen tapahtuma
Selite
Bylina kuvaa etupäässä 900-1200-lukujen venäläisten sankarien (bogatyr) taisteluja tataareja ym. vastaan, mutta mukaan punoutuu myös täysin sepitteellistä, jopa yliluonnollista ainesta. Bylinoita alettiin merkitä muistiin 1500-luvulta lähtien. Niitä on kerätty etenkin Aunuksen ja Arkangelin läänien alueelta sekä Siperiasta. Bylinat vaihtelevat laajuudeltaan noin sadasta tuhanteen säkeeseen säkeiden pituuden vaihdellessa seitsemästä seitsemääntoista tavuun.
Alun perin runoja esitettiin yksinkertaisella melodialla soitinsäestyksen kera. Bylinan päälajit ovat sankaribylina ja romanttinen bylina, joista edellinen on huomattavasti yleisempi. Sankaribylinan kertoessa sotaisista urotöistä romanttinen bylina keskittyy rakkauselämään, esim. uskottomuuteen. Hyperbolat, arkaismit ja suurisuuntaiset vertauskuvat ovat bylinoille luonteenomaisia. Toistuviin sankarihammoihin kuuluvat mm. Ilja Murometš, Dobrynja Nikititš, Djuk Stepanovitš, Ivan Godinovitš ja Aljoša Popovitš. Kiovalaisissa runoissa esiintyy usein myös suuriruhtinas Vladimir Pyhä (k. 1015). Monet runoista liittyvät Novgorodin historiaan, useat Iivana Julmaan. Vanhin tunnettu lajin edustaja on 1100-luvun lopulta periytyvä "Slovo o polku Igoreve" (Laulu Igorin sotaretkestä), jonka aitoudesta on tosin esitetty epäilyksiä. Bylinan tapaisista tarinoista on Pohjois-Venäjällä käytetty nimitystä starina tai starinka (venäjän staryi=vanha).Lisätiedot
Venäjän byl=se mitä tapahtui
Erikieliset vastineet
| bylin | venäjä (русский) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:bylina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:bylina.)