Kirjallisuudentutkimus:arkaismi
arkaismi
| arkaismi |
Vanhentunut tai vanhahtava, yleisestä käytöstä jäänyt sana tai ilmaisu. Arkaismeja hyödynnettiin runoudessa yleisesti 1800-luvun lopulle asti. Syitä oli monia; toisinaan sanan vanhahtavat muodot sopivat paremmin runomittaan, lisäksi arkaismeilla voitiin rakentaa yhteyksiä menneisyyteen ja luoda toden tuntua historiallisiin kuvauksiin. Arkaismeja on käytetty myös parodian tarpeisiin. Edmund Spenserin allegorinen runoelma The Faerie Queene (1590-96), Thomas Mannin romaani Doktor Faustus (1947, Tohtori Faustus) ja John Miltonin eepos Paradise Lost (1667-74, Kadotettu paratiisi) ovat kuuluisia arkaismeistaan. Paljolti arkaismien avulla Milton rakentaa eksoottista kuvaa Eedenin puutarhasta; jokapäiväisestä puheesta etäännytetty kieli luo vaikutelmaa arkikokemukselle vieraasta paikasta. Myös Aino Kallas (1878-1956) on etevä arkaisoivan kielen käyttäjä; esim. Sudenmorsiamessa (1928) mukaillaan taidokkaasti keskiaikaisten kronikoiden kieltä. Teos alkaa seuraavasti:
- Tainkaltainen on tarina Aalosta, Priidik metsävahdin aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin Ihmissutena vihityn miehensä viereltä korpiin karkasi, siellä metsänpetojen ja Diabolus sylvarum'in elikkä Metsändaimonin kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta Sudenmorsiameksi kutsuttu.
Erikieliset vastineet
| archaism | englanti (English) | |
| archaïsme | ranska (français) | |
| arkaism | ruotsi (svenska) | |
| Archaismus | saksa (Deutsch) | |
| arhaism | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:arkaismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:arkaismi.)