Kirjallisuudentutkimus:aura
aura
| aura |
Selite
Parapsykologiassa auraksi kutsutaan tiettyjä henkilöitä ympäröivää kenttää tai aineellista, näkyvää kehoa ympäröivää ns. energiaruumista. Taidefilosofiaan käsitteen on vakiinnuttanut saksalainen filosofi, kriitikko ja esseisti Walter Benjamin (1892-1940). Ensi kerran esseessään "Geschichte der Photographie" (1931, engl. A Short History of Photography) hän liittää auran kokemuksen ainutlaatuisuuteen ja täyteyteen sekä varhaisten valokuvien valovoimaiseen kirkkauteen. Auraattinen kokemus on hänelle kiehtova sekoitus läheistä ja etäistä, aikaa ja tilaa. Benjaminin mukaan jäljennösten tekeminen riistää objektilta auraattisuuden. Kuuluisassa esseessään "Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit" (1936, "Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella") Benjamin korostaa, että aura on yhteydessä taideteoksen autenttisuuteen ja ainutlaatuisuuteen. Auraattinen taideobjekti on uniikki: sillä on kulttiesineen arvoa, jonka kautta auraan liittyy yhteisöllinen, uskonnollis-rituaalinen merkitys. Auraattisen teoksen paikka on myös pyhistä teoksista koostuvassa kaanonissa. Benjaminin mukaan aura sopii huonosti modernin ajan taiteeseen, jolle on ominaista jäljennettävyys ja laaja saavutettavuus (esimerkkinä tästä hän mainitsee elokuvan). Modernina aikana taiteen vastaanottaminen muuttuu demokraattisemmaksi, mutta hinta tästä on taideobjektien uniikkiuden ja niihin liityvien yhteisöllisten kokemusten heikkeneminen. Modernina aikana aura voi Benjaminin mukaan löytyä ainoastaan väärennettynä, kuten esimerkiksi glamourissa ja filmitähtien palvonnassa.
Lisätiedot
Latinan aura=henkäys
Erikieliset vastineet
| aura | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, BenjaminW1936/1989
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:aura. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:aura.)