Kirjallisuudentutkimus:absurdismi
absurdismi
| absurdismi |
Erityisesti 1950-60-luvulla vaikuttanut eksistentialistisesta filosofiasta vaikutteita saanut kirjallisuuden ja taiteen suuntaus. Absurdistisen näkemyksen mukaan ihminen viettää mieletöntä elämää merkityksettömäksi ja irrationaaliseksi kokemassaan maailmassa, johon hänet on tahtomattaan heitetty. Ihminen ei voi välttää valintoja - valitsematta jättäminenkin on valinta - joten hänet on "tuomittu" vapauteen. Romaanissaan La Nausée (1938, Inho) filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre (1905-80) pitää absurdin kokemusta ihmisen olemassaolon ratkaisemattomana paradoksina.
Absurdismissa kuvastuu ensimmäisen ja toisen maailmansodan tuottama traumaattinen kokemus maailman epäinhimillisyydestä. Samaan "eurooppalaisen ihmisen ongelmaan" ja "ihmisen tilanteeseen" viittasi jo kirjailija, poliitikko ja taidehistorioitsija André Malraux teoksissaan La Tentation de l'Occident (1926, Lännen viettelys) ja La Condition humaine (1933, Sielujen kapina). Esseessään "Le Mythe de Sisyphe" (1942, "Sisyfoksen myytti"; suom. valikoimassa Esseitä) Albert Camus (1913-60) kuvaa absurdia jännitteeksi, joka muodostuu ihmisen toivottomasta pyrkimyksestä tavoittaa mieli ja järjestys maailmassa, jolle mieli ja järjestys eivät ole ominaisia. Absurdismissa korostuu ihmisen - homo absurduksen - pohjattoman yksinäisyyden tunne, metafyysinen vieraantuminen ja kommunikoinnin vaikeus. Absurdistisessa teoksessa henkilöiden dialogi on ohi puhumista, kerronta usein epäjatkuvaa ja epärationaalista. Suuntauksen juuret ovat ekspressionismissa, dadaismissa ja surrealismissa.Erikieliset vastineet
| absurdism | englanti (English) | |
| absurdisme | ranska (français) | |
| Absurdismus | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- absurdi teatteri (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:absurdismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:absurdismi.)