Kielitiede:umlaut
umlaut
umlaut |
- erityisesti germaanisista kielistä puhuttaessa (taka)vokaalin assimilatorinen etistyminen jonkin ympäröivän tai samassa sananmuodossa esiintyvän äänteen vaikutuksesta
- sellainen vokaalivaihtelu, joka myöhemmässä kielimuodossa pohjautuu johonkin historialliseen umlaut-äänteenmuutokseen
Esimerkiksi saksan kielessä eräiden substantiivien monikkovartalon muodostukseen sisältyy vartalovokaalin muutos, esim.: (ein) Maus ’hiiri’ : Mäuse ’hiiret’. Tässä tapauksessa juuri monikkomuotoon lisättävä suffiksi -e (< alun perin etuvokaalinen kgerm. *-ir) on laukaissut assimilaation, jossa sanavartalon au on etistynyt eri diftongiksi ja on syntynyt uusi monikkovartalo Mäus-. Germaanisten kielten alttius umlautille vaikuttaa olevan vanhaa perua, sillä samanlainen vokaalivaihtelu on nähtävissä myös englannin vastaavassa sanassa mouse (yks.) : mice (mon.) sekä skandinaavisissa kielissä, esim. ruotsin mus (yks.) : möss (mon.), kaikki ’hiiri’.
Erikieliset vastineet
omljud | ruotsi (svenska) | |
Umlaut | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:umlaut. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:umlaut.)