Kielitiede:taipumattomuus
taipumattomuus
| taipumattomuus |
Lisätiedot
VISK2008 Taipumattomia ovat sellaiset sanat, jotka esiintyvät vain yhdessä (taivutus)muodossa. Tällaisia ovat valtaosin (1) partikkelit (esim. jopa, aika, ehkä, ja) sekä adverbit (esim. aina, kotoisin, epähuomiossa) ja adpositiot (esim. vastoin, kautta, johdosta). Joillakin adverbeilla ja adpositioilla on vajaa taivutusparadigma eli muutaman sijamuodon sarja, esim. kaukana, kauas, kaukaa, lähellä, lähelle, läheltä, luona, luo(kse), luota. On myös kourallinen (2) taipumattomia adjektiiveja, esim. eri, ensi, viime, kelpo, koko, pikku, aimo sekä puhutun kielen eka, toka, vika. Niitä käytetään vain substantiivin etumääritteinä, mutta ne eivät kongruoi kuten adjektiivit tässä asemassa yleensä: pikku tytöllä vrt. pienellä tytöllä. (» § 610.) (3) Toisenlaisesta taipumattomuudesta on kyse substantiiveissa, jotka muutamassa konstruktiossa esiintyvät pelkästään yksikön nominatiivissa, vaikka niillä sinänsä on täysi taivutusparadigma. Tällaisia substantiiveja ovat tittelit ja niihin verrattavissa olevat luokittavat nimikemääritteet, esim. lehtori Virtaselle, taidemuseo Kiasmassa (» § 599), tukisubstantiivin määritteet kuten romaanissa Putkinotko, kirjainta a, valtatiellä 66 (» § 567) sekä sarjaa tai luokkaa ilmaisevan numeraalin luokitusmääritteet kuten Peugeot 205:n, valtatie 66:lla (» § 568).
Erikieliset vastineet
| biboijiba | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:taipumattomuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:taipumattomuus.)