Kielitiede:synkretismi

    Tieteen termipankista

    synkretismi

    synkretismi
    Määritelmä 1. erifunktioisten kieliopillisten muotojen päällekkäisyys,
    2. kahta tai useampaa funktiota edustavan kieliopillisen muodon neutraalistuminen yhdeksi,
    3. kielellinen ideologia, joka sallii naapurikielten vaikuttaa vapaasti toistensa muoto- ja merkitysrakenteeseen
    Selite
    (1.) Morfologiassa synkretismi tai synkreettisyys merkitsee esimerkiksi taivutusmuotojen päällekkäisyyttä: suomenkielinen muoto puunsa, jossa on 3. persoonan possessiivisuffiksi, voi edustaa funktiostaan riippuen yksikön nominatiivia (Hänen puunsa on vihreä), yksikön genetiiviä (Hänen puunsa oksat ovat vihreitä) tai monikon nominatiivia (Hänen puunsa ovat vihreitä).
    (2.) Historiallisessa kieliopissa synkretismiksi on nimitetty kahden morfeemin redusoitumista yhdeksi, esimerkiksi sijapäätteen katoamista sen funktion siirtyessä jollekin toiselle muodolle. Paikallissijat inessiivi ja elatiivi ovat saamen kielissä syhtyneet lokatiiviksi, virossa taas akkusatiivi ja partitiivi yhdeksi objektin sijamuodoksi (söön kala < söön kalan [genet.-akk.] ja söön *kalaða [partit.]).
    (3.) Eräissä Kalifornian intiaanikielissä lainattiin esikolonialistisella ajalla kielestä toiseen runsaasti sanastoa; ilmiötä on nimitetty antropologisesssa lingvistiikassa näiden alkuperäiskieliyhteisöjen synkretistiseksi kieli-ideologiaksi.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KoivistoV2013, KFT1993, KroskrityP 2009

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kielitiede:synkretismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:synkretismi.)