Kielitiede:strukturalismi
strukturalismi
| strukturalismi |
Määritelmä
1900-luvulla eri tieteissä virinnyt suuntaus, joka tähdentää ilmiöiden muodostamaa kokonaissysteemiä eli struktuuria, jossa kiinnostuksen kohteena ovat pikemminkin termien keskinäiset suhteet kuin itse termien ilmiasut
Selite
Kielitieteessä strukturalismin oppi-isänä pidetään sveitsiläista F. de Saussurea. Kielitieteellisen strukturalismin huomattavimmat koulukunnat ovat Prahan ja Kööpenhaminan koulukunnat 1930-luvulla sekä amerikkalainen strukturalismi 1930—1960.
Lisätiedot
Suuntauksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä olivat vastapainon etsiminen liialliselle atomismille, taloustieteen teoria sekä halu vapautua kielenulkoisiin selityksiin nojaamisesta: struktuuri on itseriittoinen, eikä sen ymmärtämiseksi tarvitse turvautua struktuurin ulkopuolisiin, sen luonteille vieraisiin seikkoihin.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:strukturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:strukturalismi.)