koartikulaatio


koartikulaatio

Määritelmä (fi)

puhe-elinten toimintatavasta aiheutuva, puhetta helpottava ilmiö, jossa samankaltaistumista tapahtuu etenkin peräkkäin esiintyvien äänteiden kesken

Selite (fi)

Koartikulaatio voi olla progressiivista (etenevää) tai regressiivistä (ennakoivaa). Tavallisia ovat nasaalisuuden tai soinnin/soinnittomuuden leviäminen ympäristöäänteeseen. Koartikulaatio toimii etenkin tavun puitteissa, mutta on mahdollinen myös tavun- jopa sananrajan yli.

Lisätiedot (fi)

Toiset äänteet (suomessa etenkin konsonantit [h, s, l, k]) ovat hyvin koartikulaatioalttiita, toiset taas (kuten suomen [t]) ovat koartikulaation suhteen resistentimpiä.

Erikieliset vastineet

coarticulation	englanti (English)
koartikulaatio	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
koartikulašuvdna	pohjoissaame (davvisámegiella)

Lähikäsitteet

artikulaatio (yläkäsite)
assimilaatio

Käytetyt lähteet

FPS2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.2.2026: Kielitiede:koartikulaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:koartikulaatio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →