Kielitiede:koartikulaatio
koartikulaatio
| koartikulaatio |
Määritelmä
puhe-elinten toimintatavasta aiheutuva, puhetta helpottava ilmiö, jossa samankaltaistumista tapahtuu etenkin peräkkäin esiintyvien äänteiden kesken
Selite
Koartikulaatio voi olla progressiivista (etenevää) tai regressiivistä (ennakoivaa). Tavallisia ovat nasaalisuuden tai soinnin/soinnittomuuden leviäminen ympäristöäänteeseen. Koartikulaatio toimii etenkin tavun puitteissa, mutta on mahdollinen myös tavun- jopa sananrajan yli.
Lisätiedot
Toiset äänteet (suomessa etenkin konsonantit [h, s, l, k]) ovat hyvin koartikulaatioalttiita, toiset taas (kuten suomen [t]) ovat koartikulaation suhteen resistentimpiä.
Erikieliset vastineet
| coarticulation | englanti (English) | |
| koartikulaatio | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| koartikulašuvdna | pohjoissaame (davvisámegiella) |
Lähikäsitteet
- artikulaatio (yläkäsite)
- assimilaatio
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:koartikulaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:koartikulaatio.)