Kielitiede:inklusiivinen
inklusiivinen
| inklusiivinen |
Määritelmä
tulkinta, joka sulkee sisäänsä jonkin toisenkin vaihtoehdon kuin minkä muoto eksplisiittisesti ilmaisee
Selite
Inklusiivinen monikon 1. persoonan muoto (kuten pronomini me) implikoi, että myös vastaanottaja (2. persoona) kuuluu sen tarkoitteisiin: Syötiinkö me tosiaan koko litra mansikoita?. Suomen passiivilauseen inklusiivinen tulkinta voi merkitä sitä, että kertoja kuuluu puheena oleviin yhdessä muiden kanssa, esim. Siinä [eduskunnassa] sitä kuultiin puhetta, tuntikaupalla.
Lähikäsitteet
- eksklusiivinen (vieruskäsite)
- inklusiivinen fokuspartikkeli (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:inklusiivinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:inklusiivinen.)