Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue

    Tieteen termipankista

    kasvimaantieteellinen alue

    kasvimaantieteellinen alue
    Määritelmä alue, jonka rajaamisessa on käytetty sekä kasvillisuuden että kasviston ominaispiirteitä niin, että alueesta muodostuu verraten yhtenäinen ja omaleimainen
    Selite

    Suomen kasvimaantieteelliset alueet ovat etelästä pohjoiseen lueteltuina Merialue, Tammivyöhyke, Etelä-Suomi, Pohjanmaa ― Kainuu, Peräpohjola, Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Merialue on kapea kaistale rannikkoa, joka ulottuu Suomenlahdelta aina Pohjanlahden perukoille asti. Etelä-Suomi jaetaan Lounaismaaksi, Etelä-Pohjanmaaksi ja Järvi-Suomeksi. Pohjanmaa ― Kainuu voidaan jakaa karkeasti länsi- ja itäosaan.

    Maapallon aluejaoissa Suomi kuuluu holarktiseen kasvistoalueeseen ja boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen.
    Lisätiedot Suomen metsätyyppijärjestelmän yhteydessä käytetään Suomen kasvimaantieteellisiä aluenimityksiä metsäkasvillisuusvyöhykkeiden niminä. Eroina pitää kuitenkin mainita, ettei Merialuetta eroteta Etelä-Suomesta, Tammivyöhyke luetaan samoin Etelä-Suomen osaksi, Lounaismaata kutsutaan usein vuokkovyöhykkeeksi, Etelä-Pohjanmaata ja Järvi-Suomea ei käsitellä omina alueinaan eikä myöskään Pohjanmaan ― Kainuun länsi-itäsuuntaista vaihtelua.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    SLT2006

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue.)