Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue
kasvimaantieteellinen alue
| kasvimaantieteellinen alue |
Määritelmä
alue, jonka rajaamisessa on käytetty sekä kasvillisuuden että kasviston ominaispiirteitä niin, että alueesta muodostuu verraten yhtenäinen ja omaleimainen
Selite
Suomen kasvimaantieteelliset alueet ovat etelästä pohjoiseen lueteltuina Merialue, Tammivyöhyke, Etelä-Suomi, Pohjanmaa ― Kainuu, Peräpohjola, Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Merialue on kapea kaistale rannikkoa, joka ulottuu Suomenlahdelta aina Pohjanlahden perukoille asti. Etelä-Suomi jaetaan Lounaismaaksi, Etelä-Pohjanmaaksi ja Järvi-Suomeksi. Pohjanmaa ― Kainuu voidaan jakaa karkeasti länsi- ja itäosaan.
Maapallon aluejaoissa Suomi kuuluu holarktiseen kasvistoalueeseen ja boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen.Lisätiedot
Suomen metsätyyppijärjestelmän yhteydessä käytetään Suomen kasvimaantieteellisiä aluenimityksiä metsäkasvillisuusvyöhykkeiden niminä. Eroina pitää kuitenkin mainita, ettei Merialuetta eroteta Etelä-Suomesta, Tammivyöhyke luetaan samoin Etelä-Suomen osaksi, Lounaismaata kutsutaan usein vuokkovyöhykkeeksi, Etelä-Pohjanmaata ja Järvi-Suomea ei käsitellä omina alueinaan eikä myöskään Pohjanmaan ― Kainuun länsi-itäsuuntaista vaihtelua.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:kasvimaantieteellinen alue.)