ionosfääri | ionikehä


ionosfääri
ionikehä

Määritelmä ilmakehän yläosassa oleva osittain ionisoitunut kerros, jolle on luonteenomaista suhteellisen hyvä sähkönjohtavuus

Selite Ionosfäärissä on vapaita elektroneja ja ioneja. Vain noin 0,1 % ionosfäärin kaasuista on ionisoituneessa tilassa. Ionisaation aiheuttaa Auringon lyhytaaltosäteily (< 100 nm). Pääosa ionosfääristä esiintyy vain päiväsaikaan Auringon valaisemalla pallonpuoliskolla. Ionosfääristä erotetaan eri kerroksia ionitiheyden maksimien mukaan. Alimpana on D-kerros (60 - 90 km), missä ionitiheys on tyypillisesti 10² - 10³ hiukkasta/ cm³. Seuraava kerros on E-kerros (105 - 160 km), ionitiheys 10⁵ - 10⁶ hiukkasta/cm³. Ionosfäärin ylin kerros on F-kerros (300 - 1000 km), missä ionitiheys on päivällä noin 10⁶ /cm³ ja yöllä 10⁵. F-kerros jaetaan kahteen alakerrokseen F1 ja F2. Ionosfäärin ominaisuuksia (mm. elektronitiheyden pystyjakauma) tutkitaan erilaisilla radiotaajuuksilla toimivilla ionosfääritutkilla esimerkkinä Ilmatieteen laitoksen STARE Hankasalmella.

Erikieliset vastineet

ionosphere	englanti (English)
jonosfär	ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

Ilmakehä-ABC, MetDic

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Geofysiikka:ionikehä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geofysiikka:ionikehä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →