Folkloristiikka:reproduktio
reproduktio
| reproduktio |
Folklorelle ovat tyypillisiä kielelliset ja poeettiset konventiot, joista on tullut tutunomaisia ja ensisijaisesti käytettyjä perinneyhteisössä. Niiden pohjalle rakentuu folkloren uudelleentuottaminen eli reproduktio. Perinteentaitajalla on folkloren traditionaa-linen rekisteri: metriikka, poeettiset primaaripiirteet, parallelismi, perinteiset ja totunnaiset kuvailmaukset ja sanayhdistelmät. Perinteen tuottamisen pohjana on monitasoinen kielellis-poeettinen prosessointikeinosto. Laajemmat kerronnalliset tasot (kohtaus- ja juonivarasto, näitä abstraktimmat sisällön kaavat) ovat rakentuneet (strukturoituneet) keskinäisten yhteyksien muodostamin linkein, kuten muistiin varastoitunut tieto yleensäkin. Perinteen tuottamisprosessissa (reproduktiossa) tietyt elementit ja niiden muodostamat miellekoosteet ryhmittyvät temaattisesti yhteen, totutut kuvaelementit ja ideat linkkiytyvät kunkin tilanteen mukaisesti ja joillakin kohtauksilla on taipumus vetää puoleensa määrättyä joukkoa yksityiskohtia, kielellis-poeettisia totunnaispiirteitä. Skemaattisesti ja hierarkkisesti järjestynyttä ainesta on näin helpompi omaksua ja tuottaa uudelleen.
Reproduktiolla ei siis tarkoiteta perinteen toistamista muuttumattomassa asussa, eikä toisaalta myöskään kahlitsematonta muuntelua. Perinteen tuottamista säätelevät muistin toimintamekanismit, kielelliset, poeettiset ja genrespesifiset säännöt ja myös alueelliset kollektiivitradition mukaiset käytänteet, kompetenssin osatekijät, mutta myös yksilölliset kiteytymät ja esitystilanteen vaatimukset. Tästä seuraa myös, että uudelleen tuotettu kokonaisuus tuskin koskaan vastaa täydellisesti mitään edellistä esitystä tai aiempaa 'perinnetuotetta'.Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Folkloristiikka:reproduktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:reproduktio.)