Folkloristiikka:poetiikka
poetiikka
| poetiikka |
Runomuotoisen kansanperinteen tuottaminen nojautuu poeettiseen keino-varantoon, jossa ensisijaisesti käytettävät (primaarit) keinot muodostavat tärkeän kehyksen. Poeettiset tekijät säätelevät toisaalta esittäjän käytössä olevia elementtejä, rajoittavat valittavien yksiköiden ylitarjontaa ja antavat yleiskaavan tekstuurin muodostamiselle. Ensisijaisia poeettisia keinoja kansanperinteessä ovat:
– poeettiset primaaripiirteet: loppusointu (riimi), alkusointu (allitteraatio), puoli-sointu (assonanssi), alkutoisto (anafora) – erilaiset vastaavuuden (parallelismin) muodot – kertaukset ja kertauskaavat – kuvailmaukset (troopit) ja kuvakieli
Kalevalaisessa runoudessa primaareja piirteitä ovat: a) allitteraatio sekä b) säeparallelismi, joka yleisimmin nojautuu parisäkeiden eriasteisille vastaavuussuhteille. Lisäksi tietenkin metriikka (ks. tätä). Edellä mainitut piirteet näkyvät esimerkiksi seuraavassa esimerkissä:
Viipyi tuosta viikko, toinen, kului kuuta kaksi, kolme.
Tässä ovat näkyvillä kalevalaisen epiikan tunnuspiirteet: alkusointuisuus (esimerkissä alleviivattuna) sekä parallelismi, joka tässä rakentuu aikamääreiden vertailulle: viipyi viikko/kului kuuta, sekä lisäksi trokeinen, nelipolvinen runomitta, joka tässä tapauksessa on kuosiltaan säännöllistä.
Poeettisen kansanperinteen esittäminen ei ole kiteytyneiden ilmausten ja vakiintuneiden tyylikuvioiden mekaanista toistamista. Ei voida toisaalta myöskään olettaa, että kerta kerralta uudelleen tapahtuva poeettinen luomisprosessi olisi mahdollinen. Prosodia, poeettiset primaaripiirteet sekä erilaiset parallelismiin liittyvät ilmiöt, pienten ja suurten rakenne- ja sisältökokonaisuuksien yhdistelymahdollisuudet muodostavat verkoston, jonka rajoissa laulaja – tai yhtä hyvin kertoja – toimii.Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Folkloristiikka:poetiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:poetiikka.)