Folkloristiikan alakohtaiset ohjeet
Folkloristiikan termityöskentelyn lähtökohtana on Perinteentutkimuksen terminologia (PTT1998-2001), jonka päivittämisen lisäksi päämääränä on luoda termipankkiin uusia, alan viimeaikaisia keskusteluja heijastavia termejä. Asiantuntijat voivat siis käydä läpi termipankissa jo olevia käsitteitä ja täydentää niiden määritelmiä ja selitteitä tai pohtia, mitä käsitteitä termipankista selvästi puuttuu.
Termien määrittelyssä ja selittämisessä pyritään sekä ytimekkyyteen että käsitteiden erilaisten merkitysten valottamiseen. Termipankissa ei ole siten tarkoitus luoda lopullisia määritelmiä tai käydä taisteluja oikeista ja vääristä käsityksistä.
Kaikki termipankkiin rekisteröityneet käyttäjät voivat käydä keskusteluja termeistä. Tunnuksen olisi hyvä olla muotoa Etunimi Sukunimi. Rekisteröitymisen jälkeen voit pyytää Heidi Haapojaa (heidi.haapoja [at] helsinki.fi) Karina Lukinia (karina.lukin [at] helsinki.fi) myöntämään sinulle asiantuntijaoikeudet. Asiantuntijat voivat myös luoda uusia käsitesivuja ja määritellä käsitteitä.
Kaikkia kannustetaan käymään keskusteluja toistensa kanssa termipankin tarjoamalla alustalla tai vaihtoehtoisesti sähköpostitse tai muun median välityksellä aina, kun määritelmiin esitetään muutoksia. Termityöskentely sujunee paremmin pienryhmissä. Päällekkäisen työn välttämiseksi ryhmät tai yksilöt voisivat ilmoittaa toiminnastaan ja termeistä, joiden parissa tekevät työtä, alustavasti kansantieto-listalla.
Termipankin rakenne
Termipankissa yksi termi luodaan yhdelle käsitesivulle. Käsitesivulle syötetään:
- määritelmä
- selite
- lähteet
- synonyymiset nimitykset ja niiden käyttösuositus
- erikieliset vastineet
- lähikäsitteet,
joista tässä ohjeistuksessa paneudutaan ainoastaan määritelmään ja selitteeseen. Perehdy myös termipankin yleisiin ohjeisiin.
Käsitteelle annetaan lyhyt määritelmä, minkä lisäksi selitteessä voi avataan käsitteen taustaa ja eri nimitysten merkityksiä.
Määritelmä
- alkaa pienellä kirjaimella eikä pääty pisteeseen,
- osoittaa käsitteen paikan käsitejärjestelmässä JA
- kertoo lähikäsitteistä erottava piirteet.
Hyvän määritelmän taustalla onkin huolella suoritettu käsiteanalyysi, jossa on tarkasteltu lähikäsitteiden sisältöjä ja suhteita. Määritelmiä voi joissain tapauksissa olla useita, esimerkiksi silloin kun käsite viittaa johonkin sisältöön ja tutkimussuuntaukseen (esim. animismi).
Käsitesivulle syötetään myös synonyymiset nimitykset. Nimityksiä voi olla monta (esim. vanha runo, kalevalainen runo, kalevalamittainen runo, runolaulu) ja ne voivat olla erikielisiä. Eri nimitysten merkityksiä ja painotuksia voi avata lyhyesti jokaisen nimityksen kohdalla, mutta suositeltavaa on paneutua nimitysten merkityksiin selitteessä.
Asiantuntijoiden suositellaan lisäävän termipankkiin suomenkielisten rinnakkaisnimitysten lisäksi vähintään englanninkielisen nimityksen.
Hyvä selite kertoo pääpiirteissään käsitteen ja sen eri nimitysten merkityksen sekä käsitteen merkitysten vaihtelusta ajassa. Selitteen tarkoituksena ei ole kuitenkaan antaa yksityiskohtaisia tietoja tieteellisistä keskusteluista, vaan tarjota lukijalle hyvin rakentunut katsaus käsitteen eri painotuksiin.
Tieteidenvälisyys selitteiden laatimisen välineenä
Folkloristiikassa käytetään runsaasti käsitteitä, jotka ovat käytössä esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksessa tai tekstuaalitieteissä. Mikäli termi on määritelty jo toisilla aloilla, on pohdittava, hahmottuuko termi toisin folkloristiikassa ja miten. Ristiviittausten tekeminen lähialojen määritelmiin voi auttaa sekä asiantuntijaa että termipankin käyttäjää hahmottamaan termien eri merkityksiä.