Filosofia:voluntarismi
voluntarismi
| voluntarismi |
Määritelmä
näkemys, joka korostaa tahdon asemaa suhteessa järkeen
Selite
Oletus, että voin tieten tahtoen päättää toimia vastoin parempaa tietoani, edellyttää voluntaristista käsitystä ihmisen päätöksentekotavoista. Voin siis olla välittämättä ymmärryksen toimintasuosituksista, ja toimia niinkuin tahdon. Tällaiset voluntaristit ajattelevat yleensä, että ihminen voi aina vapaasti itse määrittää, mitä hän pitää elämässään tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Toisinaan voluntarismilla tarkoitetaan myös ajatusta, että voin yksinkertaisesti tahdollani päättää uskoa johonkin, vaikka minulla olisikin painavat syyt olla uskomatta. Voin esimerkiksi päättää, että uskon kotikaupunkini olevan miellyttävä. Vertaa kuitenkin: "kastuttuani sateessa voin päättää uskoa, että on kirkas aurinkoinen päivä".
Filosofian historiassa puhutaan voluntarismista myös sellaisten teorioiden yhteydessä, jossa Jumalan tai ihmisen tahto - pikemminkin kuin järki - on moraalisten erottelujen perusta. Tässä mielessä voluntarismia edustaa näkemys, että lakien normatiivinen velvoittavuus perustuu vain siihen, että ne ovat tietyn auktoriteetin tahdon mukaisia ja hänen säätämiään. Myös Descartesin ajatus, että 2+2=4 vain siksi, että jumala on näin tahtonut, on voluntarismia suhteessa modaalisuuteen. Tämänkaltaista näkemystä vastustivat ns. intellektualistit (mm. G. W. Leibniz (1646-1716), jotka Tuomas Akvinolaista seuraten pitivät tahtoa toissijaisena ymmärrykseen nähden. Siten myös Jumalan toimintaa ohjaa ymmärrys, jota tahto yleensä seuraa.
Filosofian historiassa puhutaan voluntarismista myös sellaisten teorioiden yhteydessä, jossa Jumalan tai ihmisen tahto - pikemminkin kuin järki - on moraalisten erottelujen perusta. Tässä mielessä voluntarismia edustaa näkemys, että lakien normatiivinen velvoittavuus perustuu vain siihen, että ne ovat tietyn auktoriteetin tahdon mukaisia ja hänen säätämiään. Myös Descartesin ajatus, että 2+2=4 vain siksi, että jumala on näin tahtonut, on voluntarismia suhteessa modaalisuuteen. Tämänkaltaista näkemystä vastustivat ns. intellektualistit (mm. G. W. Leibniz (1646-1716), jotka Tuomas Akvinolaista seuraten pitivät tahtoa toissijaisena ymmärrykseen nähden. Siten myös Jumalan toimintaa ohjaa ymmärrys, jota tahto yleensä seuraa.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KorkmanYrjönsuuri1998, RoinilaM2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:voluntarismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:voluntarismi.)