Filosofia:viittaamisen teoria
viittaamisen teoria
| viittaamisen teoria |
Määritelmä
näkemys, jonka mukaan sanan merkitys on se objekti, johon se viittaa, ja lauseen merkitys on se väitelause jota lause ilmaisee
Selite
Viittaamisen teoria perustuu olettamukseen, jonka mukaan kieltä käytetään puhumaan asioista sen ulkopuolella. Teorian mukaan kaikilla merkityksellisillä ilmauksilla on merkitys, sillä on jotakin johon se viittaa. Ne ovat symboleita, jotka edustavat jotakin muuta kuin itseään. Naiivin viittaamisen teorian mukaan ilmaisun merkitys se, johon ilmaisu viittaa. Fregen erottelu kielellisen ilmaisun mielen (Sinn) ja sen viittauksen kohteen eli tarkoitteen välillä (Bedeutung) (ks. merkitys) osoittaa, että samalla ilmaisulla voi olla eri merkitys, mutta sama tarkoite. Bertrand Russell (1872-1970) on kehittänyt erottelun pohjalta teoriaa, jonka mukaan merkitys viittaa suhteeseen käsitteen ja sen objektin välillä, jonka se osoittaa. Teoriaa on kuitenkin arvosteltu sillä perusteella, että sen metafyysisenä taustaoletuksena on se, että on jotakin johon sana viittaa. Tämä voidaan kiistää, mistä seuraa että kaikki merkitykselliset ilmaisut eivät viittaa johonkin.
Erikieliset vastineet
| denotative theory of meaning | englanti (English) | |
| referential theory of meaning | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:viittaamisen teoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:viittaamisen teoria.)