Filosofia:personalismi

    Tieteen termipankista

    personalismi

    personalismi
    Määritelmä 1900-luvun koulukunta, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan persoonallinen
    Selite Personalismi, jonka lähtökohdat ovat Berkeleyn ja Leibnizin filosofiassa, näkee Jumalan transsendentaalisena persoonana ja kaikkien muiden persoonien luojana. Luonto on objektien järjestelmä joko persoonien mieliä varten tai sijaitsee niissä itsessään. Personalismi oli sekä idealistista että teististä ja vaikutti sekä filosofiaan että teologiaan. Se perustui pitkälti empirismin traditioon Berkeleyn viitoittamaa tietä, mutta sisälsi voimakkaan kokevan subjektin painotuksen.
    Personalismi-koulukunta kukoisti 1900-luvun puolivälissä erityisesti Bostonin yliopistossa. Sen pääasialliset edustajat ovat Border Parker Bowne (1847-1910) ja hänen oppilaansa Albert Knudson (1873-1953), Ralph Flewelling (1871-1960), jotka perustivat Personalist-julkaisun sekä Edgar Sheffield Brightman (1884-1953). Hieman erilainen personalismi-koulukunta kehittyi Ranskassa tomistisen tradition pohjalta. E. Mounier (1905-1950), J. Maritain (1882-1972) ja E. Gilson (1884-1978) tunnustivat teistisen lähtökohdan, mutta eivät allekirjoittaneet väittämää, että luonnonjärjestys on väistämättä persoonallinen.

    Erikieliset vastineet

    personalismenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    AudiR1995

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:personalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:personalismi.)