Filosofia:personalismi

Tieteen termipankista

personalismi

personalismi
Määritelmä 1900-luvun koulukunta, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan persoonallinen
Selite Personalismi, jonka lähtökohdat ovat Berkeleyn ja Leibnizin filosofiassa, näkee Jumalan transsendentaalisena persoonana ja kaikkien muiden persoonien luojana. Luonto on objektien järjestelmä joko persoonien mieliä varten tai sijaitsee niissä itsessään. Personalismi oli sekä idealistista että teististä ja vaikutti sekä filosofiaan että teologiaan. Se perustui pitkälti empirismin traditioon Berkeleyn viitoittamaa tietä, mutta sisälsi voimakkaan kokevan subjektin painotuksen.
Personalismi-koulukunta kukoisti 1900-luvun puolivälissä erityisesti Bostonin yliopistossa. Sen pääasialliset edustajat ovat Border Parker Bowne (1847-1910) ja hänen oppilaansa Albert Knudson (1873-1953), Ralph Flewelling (1871-1960), jotka perustivat Personalist-julkaisun sekä Edgar Sheffield Brightman (1884-1953). Hieman erilainen personalismi-koulukunta kehittyi Ranskassa tomistisen tradition pohjalta. E. Mounier (1905-1950), J. Maritain (1882-1972) ja E. Gilson (1884-1978) tunnustivat teistisen lähtökohdan, mutta eivät allekirjoittaneet väittämää, että luonnonjärjestys on väistämättä persoonallinen.

Erikieliset vastineet

personalismenglanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AudiR1995

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:personalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:personalismi.)