Filosofia:ontologinen todistus
ontologinen todistus
| ontologinen todistus |
Määritelmä
Anselm Canterburyläisen todistus, jossa Jumalan olemassaolo todistetaan Jumalan käsitteen perusteella
Selite
Anselm Canterburyläinen (1033-1109) esitti teoksessa Proslogion (1107-1108) loogisen todistuksen Jumalan olemassaololle, jonka Immanuel Kant sittemmin risti ontologiseksi todistukseksi. Anselmin todistus lienee vaikutusvaltaisin Jumalatodistus, ja mm. Descartes ja Leibniz ovat Kantin lisäksi keskustelleet siitä.
Anselmin todistus perustuu Jumalan käsitteeseen. Koska Jumalaa täydellisempää olioita ei voida ajatella, mutta on helppo mieltää olematonta oliota täydellisempi olio, sisältyy Jumalan käsitteeseen myös olemassaolo. Toisin sanoen Jumalan olemassaolo on käsitteellinen totuus.
Anselmin todistus perustuu Jumalan käsitteeseen. Koska Jumalaa täydellisempää olioita ei voida ajatella, mutta on helppo mieltää olematonta oliota täydellisempi olio, sisältyy Jumalan käsitteeseen myös olemassaolo. Toisin sanoen Jumalan olemassaolo on käsitteellinen totuus.
Lähikäsitteet
- jumalan olemassaolotodistus (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:ontologinen todistus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ontologinen todistus.)