Filosofia:narratiivi
narratiivi | kertomus
| narratiivi | |||
| kertomus |
Määritelmä
esittämisen muoto, joka vakiinnuttaa eri tapahtumien välisen järjestyksen tai loogisen suhteen ja asettaa ne jatkumoon
Selite
Narratiivi on erityisesti historianfilosofiassa esitysmuoto, joka koskee tapahtumien välisiä suhteita. Se ei ole vain kronologinen, vaan perustaa sen miksi esitetyt asiat ovat siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty. Siten narratiivi kertoo tarinan. Se voi olla suullinen tai kirjoitettu. Narratiivi eroaa dialogista ja analyysistä, vaikka niissäkin voi olla kertova rakenne. Dialogissa pyritään tuomaan esille joitakin tiettyjä haluttuja asioita kun taas analyysi pyrkii tiedolliseen päämäärään. Narratiivi on jonkin tapahtumakulun esitys. Jokainen narratiivi voidaan esittää lukemattomin tavoin uudestaan eri tavalla, mutta niissä kaikissa on kertomuksellinen rakenne riippumatta narratiivin esittäjästä. Narratiivi on tyypillinen tapa esittää historiallista tietoa.
Narratiivin epistemologinen asema ja narratiivin implikaatiot ovat olleet keskeisessä roolissa modernissa analyyttisessä historianfilosofiassa ja kirjallisuudentutkimuksessa. Narratiivilla näyttää olevan kognitiivisia funktioita, mutta niitä on vaikea määritellä.
Narratiivin epistemologinen asema ja narratiivin implikaatiot ovat olleet keskeisessä roolissa modernissa analyyttisessä historianfilosofiassa ja kirjallisuudentutkimuksessa. Narratiivilla näyttää olevan kognitiivisia funktioita, mutta niitä on vaikea määritellä.
Erikieliset vastineet
| narrative | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:narratiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:narratiivi.)