Filosofia:luonnollinen laji
luonnollinen laji
luonnollinen laji |
Luonnolliset lajit (engl. natural kinds) ovat olioiden inhimillisistä käytännöistä tai sopimuksista riippumattomia jakoja. Myös luonnolliset luokat ovat tällaisia jakoja. Luonnolliset lajit ovat olioiden useaan eri yhteiseen piirteeseen tai yhteiseen rakenteeseen perustuvia jakoja. Tämän takia lajeilla voidaan ajatella olevan tärkeä rooli maailman hahmottamisessa ja tieteellisessä selittämisessä.
Esimerkkejä luonnollisista lajeista ovat alkeishiukkasten, atomien ja molekyylien lajit (kuten elektroni tai vesimolekyyli), alkuaineiden lajit (kuten kulta) sekä kemiallisten yhdisteiden lajit (kuten vesi). Biologisia lajeja on aikaisemmin pidetty keskeisenä esimerkkinä luonnollisista lajeista. Nykykeskustelussa niiden asema on kiistanalaisempi. Biologiset lajit näyttävät olevan historiallisesti määräytyneitä ja muuttavia, eikä biologisen lajin edustajilla tarvitse olla selkeästi rajattavaa joukkoa lajiin kuulumiselle välttämättömiä ja riittäviä piirteitä.
Uusaristoteeliset metafyysikot (kuten Michael Loux, E.J. Lowe ja Brian Ellis) identifioivat luonnolliset lajit lajiuniversaalien kanssa. Heidän näkemyksensä mukaan lajiuniversaalit ovat universaaleja olioita, jotka kokoavat jonkin lajin edustajille välttämättömät piirteet ja toimivat esimerkiksi lajia koskevien luonnonlakiväitteiden totuudentekijöinä. Lajiuniversaalien voidaan ajatella antavan myös lajiin kuuluvien olioiden identiteettiehdot. Nominalistiset metafyysikot voivat puolestaan hyväksyä, että on totta yleistä puhetta luonnollisista lajeista ja antaa lajikäsitteille keskeisen roolin maailman hahmottamisessa, vaikka he kieltävätkin lajiuniversaalien olemassaolon.
Kielifilosofiassa on tutkittu, kuinka luonnollisten lajien ja niitä vastaavien kielellisten termien väliset viittaussuhteet rakentuvat. Esimerkiksi nimeääkö lajitermi "kulta" luonnollisen lajin vai onko se jotkin tietyt ehdot täyttäviä predikaatti, joka soveltuu kaikkiin kullan esiintymiin.
Tieteenfilosofisesta perspektiivistä luonnollisen lajin käsitteen pääasiallisia sovelluskohteita ovat olleet tieteellisen käsitteenmuodostuksen ja induktiivisen päättelyn ongelmat. Luonnollisilla lajeilla ja kysymyksellä lajiuniversaalien olemassaolosta on pitkä historia antiikin filosofiasta asti.
Aristoteles (384-322 eaa) pyrki luokittelemaan maailman oliot oikein niiden lajien (species) ja sukujen (genus) mukaisesti. Tämä luokittelunäkemys perustui ajatukseen siitä, että kullekin lajille oli mahdollista löytää joukko sille olemuksellisia ominaisuuksia, jotka jokaisella lajin edustajalla oli välttämättä, lajijäsenyyden seurauksena. Siten todellisuus järjestyy hierarkiaksi (nk. Porfyrioksen puu), jossa kutakin lajia luonnehtivat sen olemukselliset ominaisuudet. Uudella ajalla John Locke (1632-1704) esitti, että aristoteeliselle luokittelunäkemykselle keskeiset lajin ja suvun käsitteet ovat ainoastaan esimerkkejä inhimillisen ymmärryksen abstraktiokyvystä. Locken mukaan kielemme käsitteet perustuvat vain havaittavien kvaliteettien pohjalta muodostettuihin jaotteluihin eikä ole takeita siitä, että nämä luokittelut vastaisivat luonnon omia jakolinjoja.[1] Locken käsityksistä (konventionalismi luokittelujen suhteen) seuraa, että todellisuuden ilmiöt voidaan luokitella monin eri tavoin, joista yksikään ei ole ainoa oikea. 1800-luvulla William Whewell (1794-1866) ja John Stuart Mill (1806-1873) pyrkivät palauttamaan erottelun olioiden teknisten tai keinotekoisten ja luonnollisten luokittelujen välillä palaamatta aristoteeliseen essentialismiin.[2] Millille luonnolliset luokat muodostuvat oliosta jotka jakavat epälukuisen joukon luonnollisia ominaisuuksia tai joilla on samankaltainen sisäinen rakenne. Luonnollisen luokittelun luokat perustuvat tai määrittävät "todellisia kaltaisuuksia tai lajeja" (real Kinds), joista myöhemmin 1900-luvun jälkipuoliskolla alettiin puhua luonnollisina kaltaisuuksina tai lajeina (natural kinds). Uusimmassa keskustelussa luonnollisen lajin käsite teki paluun valokeilaan 1970-luvulla Saul Kripken (1940-) ja Hilary Putnamin (1926-) kehittämän uuden viittaamisen teorian myötä. Aiemmin lähinnä tieteenfilosofian yhteydessä käytetty käsite sai merkittävän roolin kielifilosofiassa ja metafysiikassa. 1970-luvulta eteenpäin useimmat tieteenfilosofit ovat hyväksyneet, että tieteen tutkimien ilmiöiden joukossa on ainakin joitakin teoretisoinnistamme riippumattomia luonnollisia lajeja, joiden ominaisuuksia voimme selvittää empiirisen tutkimuksen avulla.
Erikieliset vastineet
natural kind | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- luonnollinen luokka (vieruskäsite)
- typologinen laji (vieruskäsite)
- tyyppi (yläkäsite)
- tyyppi/esiintymä-erottelu (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
PöyhönenS2010, KimJSosaERosenkrantzG2009, Bird&Tobin2022
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 10.2.2025: Filosofia:luonnollinen laji. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:luonnollinen laji.)