Filosofia:affekti
affekti
| affekti |
Määritelmä
1. Yleisesti mikä tahansa eläimen tai ihmisen toimintaan vaikuttava yllyke, joka tekee kokemuksen positiiviseksi tai negatiiviseksi
2. synonyymi tunteelle tai mielenliikutukselle erityisesti Spinozan filosofisessa järjestelmässä
3. fenomenologisessa perinteessä affekti liittyy läheisesti ruumiillisuuteen
1. Yleisesti mikä tahansa eläimen tai ihmisen toimintaan vaikuttava yllyke, joka tekee kokemuksen positiiviseksi tai negatiiviseksi
2. synonyymi tunteelle tai mielenliikutukselle erityisesti Spinozan filosofisessa järjestelmässä
3. fenomenologisessa perinteessä affekti liittyy läheisesti ruumiillisuuteen
Selite
Tunteisiin eli emootioihin liittyviä tuntemuksia kuten mielihyvä tai mielipaha nimitetään usein affektiivisiksi tiloiksi. Erityisesti Baruch Spinoza (1632-1677) käyttää termiä nimityksenä tunteista teoksessaan Etiikka. Antiikin retoriikassa pyrittiin käyttämään hyväksi affektiivisia tiloja suostuttelevassa mielessä (pathos).
Affekti voidaan ymmärtää myös laajemmin minä tahansa toimintaan vaikuttavana impulssina, joka tekee kokemuksen positiiviseksi tai negatiiviseksi. Termiä on käyttänyt tässä mielessä esimerkiksi Thomas Hobbes (1588-1679). Jotkut filosofit, kuten G. W. Leibniz (1646-1716) ja David Hume (1711-1776) ovat katsoneet affektin vaikuttavan yhtälailla ihmisen kuin eläimen toimintaan. Esimerkiksi Leibnizin mukaan koira voi pelästyä keppiä, jolla sitä on hakattu aiemmin ja paeta.
Fenomenologisessa perinteessä affekti liittyy läheisesti ruumiillisuuteen, jota pidetään väistämättömänä osana inhimillistä kokemusta - tunteet lähtevät läheisyydestä ruumiiseen ja kuuluvat olennaisesti arkielämään (affektiivisuus). Edmund Husserlilla (1859-1938) affekti on tietoisuuden alkuperäinen innoittaja ja Martin Heideggerin (1889-1976) filosofiassa affekti liittyy maailmassa olemiseen: affekti paljastaa miten suuntaudumme arkipäiväiseen elämään.
Affekti voidaan ymmärtää myös laajemmin minä tahansa toimintaan vaikuttavana impulssina, joka tekee kokemuksen positiiviseksi tai negatiiviseksi. Termiä on käyttänyt tässä mielessä esimerkiksi Thomas Hobbes (1588-1679). Jotkut filosofit, kuten G. W. Leibniz (1646-1716) ja David Hume (1711-1776) ovat katsoneet affektin vaikuttavan yhtälailla ihmisen kuin eläimen toimintaan. Esimerkiksi Leibnizin mukaan koira voi pelästyä keppiä, jolla sitä on hakattu aiemmin ja paeta.
Fenomenologisessa perinteessä affekti liittyy läheisesti ruumiillisuuteen, jota pidetään väistämättömänä osana inhimillistä kokemusta - tunteet lähtevät läheisyydestä ruumiiseen ja kuuluvat olennaisesti arkielämään (affektiivisuus). Edmund Husserlilla (1859-1938) affekti on tietoisuuden alkuperäinen innoittaja ja Martin Heideggerin (1889-1976) filosofiassa affekti liittyy maailmassa olemiseen: affekti paljastaa miten suuntaudumme arkipäiväiseen elämään.
Lisätiedot
lat. affectus=vaikutus
Ks. myös affekti eläintieteessä.
Ks. myös affekti eläintieteessä.
Erikieliset vastineet
| affect | englanti (English) | |
| Affekt | saksa (Deutsch) | |
| Leidenschaft | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
OksanenMLaunisVSajamaS2010, KorkmanYrjönsuuri1998, RitterJGründerK1971, SchalowFDenkerA2010, DreyfusHWrathallM2006, Preus2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Filosofia:affekti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:affekti.)