parergon

Määritelmä taideteoksen lisäosa: kehys, koriste, somiste

Selite

Immanuel Kant (1724-1804) erottaa Arvostelukyvyn kritiikissä taideteoksen (ergon) ja sen ulkoisen osuuden tai lisäyksen (parergon). Kantin esimerkkejä jälkimmäisestä ovat maalauksen kehys, rakennuksen koristepylväät ja veistoksen päälle puetut vaatteet.

Jacques Derrida (1930-2004) käyttää parergonin käsitettä teoksen sisä- ja ulkopuolen suhteen dekonstruoimiseen La vérité en peinture -teoksessaan. Derridan kriittisen tarkastelun kohteena on se, miten Kant, ja taidefilosofia yleisemmin, rajaavat tutkimusalueensa. Kehystä on pidetty ylimääräisenä suhteessa teokseen, mutta Derrida pyrkii osoittamaan että teos syntyy kehyksen tuottaman rajauksen myötä. Parergon on rajapinta, yhtä aikaa teoksen sisä- ja ulkopuolella, ja avautuu yhä uusiin rajauksiin (teos/kehys, kehys/seinä, seinä/galleria, galleria/taideinstituutio jne.).

Lisätiedot kr. para=lisäksi, ergon=työ

Käytetyt lähteet

DerridaJ1978

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Estetiikka:parergon. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:parergon.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →