Estetiikka:kaupunkisuunnittelu
kaupunkisuunnittelu
| kaupunkisuunnittelu |
Kaupunkisuunnittelussa kaupunkia tarkastellaan kokonaisvaltaisena ilmiönä, jolla on fyysinen, toiminnallis-rakenteellinen ja symbolinen ulottuvuus. Kaupunkisuunnittelussa toisiinsa yhdistyvät kaupunkiin ja kaupunkiympäristöön liittyvät teknis-taloudelliset ja sosio-kulttuuriset kysymykset, jotka ratkaistaan suunnittelun puitteissa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Kaupunkisuunnittelun keskeisiä osatekijöitä ovat eri hierarkiatasoista koostuva kaavoitus ja kaupunkiympäristön (kaupunkitilan, rakennusten ja rakenteiden) arkkitehtoninen muodonanto. Kaupunkisuunnittelun laajuus ja sisältö on ymmärretty historian saatossa vaihtelevasti, ja huomattavia painotuseroja esiintyy eri suunnittelukulttuurien ja -perinteiden välillä nykyäänkin. Suomessa kaupunkisuunnittelu (erityisesti kaavoitus) on hyvin pitkälti valtakunnallisesti säänneltyä, ja kaupunki- sekä kaupunkiseutukohtainen kaupunkisuunnittelu on oleellinen osa suomalaista maankäytön suunnittelujärjestelmää. Kaupunkisuunnittelun ensisijaisena tavoitteena voi olla joko uuden kaupunkirakenteen tuottaminen (aluerakentaminen) tai olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen (täydennysrakentaminen).
Kaupunkisuunnitteluun sisältyy aina huomattava esteettinen ulottuvuus, ja kaupunkisuunnittelu onkin yksi ympäristöestetiikan olennainen tutkimuskohde. Ympäristöestetiikka tutkii kaupunkisuunnittelun lopputuloksena syntyvän konkreettisen kaupunkiympäristön ja sen esteettisyyden ohella itse kaupunkisuunnitteluprosessia ja -järjestelmää sekä ennen kaikkea sitä, kuinka ympäristön esteettisyys ja esteettiset arvot on suunnitteluprosessissa ja -järjestelmässä käsitteellistetty. Ympäristöestetiikalle keskeisiä kaupunkisuunnittelun osa-alueita ovat myös erilaiset suunnitteluteoriat, -ideologiat ja -kulttuurit sekä näissä kokonaisuuksissa eksplisiittisesti ja implisiittisesti ilmenevät estetiikkakäsitykset.
Käsite kaupunkisuunnittelu on eräs tapaus siitä erilaisten suunnittelu-kantaisten käsitteiden joukosta, jota käytetään viittaamaan ympäristön suunnittelua koskevaan laajaan kokonaisuuteen. Muita tähän joukkoon kuuluvia käsitteitä ovat esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelu, yhteiskuntasuunnittelu, aluesuunnittelu, maankäytön suunnittelu, ympäristönkäytön suunnittelu ja fyysinen suunnittelu. Tämänkaltaisiin käsitteisiin sisältyy tiettyä hierarkkisuutta (esimerkiksi yhteiskuntasuunnittelua voi pitää kaikista laajimpana suunnittelun muotona, jota seuraa teknis-taloudellisemmin orientoitunut yhdyskuntasuunnittelu, josta tietyn rajallisen osan muodostaa verrattain tiivisti rakennettua ympäristöä käsittelevä kaupunkisuunnittelu), mutta hierarkia ei yleisesti ottaen ole yksiselitteinen. Eri käsitteitä käytetään eri yhteyksissä lähinnä nostamaan esille suunnittelun eri osa-alueita – kuten esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia, maankäytöllisiä tai esteettisiä tekijöitä – jotka painotuseroista huolimatta ovat jossain määrin relevantteja kaikilla hierarkian tasoilla.
Kaupunkisuunnittelu on mahdollista ymmärtää prosessina, johon osallistuu huomattava määrä erilaisia toimijoita ja jossa erilaiset intressiryhmät vuorovaikuttavat keskenään. Suunnitteluun osallistuvat toimijat voidaan luokitella suunnittelun ammattilaisiin (asiantuntijoihin) ja ns. maallikkoihin. Nykymuotoisen kaupunkisuunnittelun ammattilaisiin lukeutuu useiden eri ammattikunnan edustajia, joista keskeisimpiä ovat kaavoitusarkkitehdit ja -insinöörit, liikenne- ja muut ympäristötekniikkainsinöörit, talous- ja yhteiskuntatieteilijät, maantieteilijät sekä juristit. Suunnittelujärjestelmän lakisääteisyydestä ja hierarkkisuudesta johtuen kaupunkisuunnitteluun kytkeytyy oleellisesti kysymys julkisen ja muun asiantuntijavallan harjoittamisen perusteista ja oikeutuksesta sekä suunnitteluprosessin avoimuudesta ja demokraattisuudesta. Modernistisessa suunnitteluperinteessä ja -teoriassa suunnittelun ammattilaisten on tyypillisesti nähty edustavan ns. yleistä etua, mutta tällaista käsitystä suunnitteluprosessista on kritisoitu voimakkaasti jo 1970-luvulta lähtien.
Kaupunkisuunnitteluprosessi itsessään voidaan jakaa sisällöllisin perustein ns. planning- ja design-osuuksiin (suunnittelun planning- ja design-merkitys). Suunnittelun planning-osuus viittaa sellaiseen toiminnallis-taloudelliseen suunnitteluun, jolle on tyypillistä kohteen laaja-alaisuus, matemaattis-tilastollinen lähestymistapa ja näkökulman monitieteisyys. Design-osuus puolestaan tarkoittaa fyysisten elementtien muodonantoon ja massoitteluun liittyvää suunnittelua. Planning-suunnittelu viittaisi näin ollen ennen kaikkea kaavoitukseen ja design-suunnittelu kaupunkitilan sekä yksittäisten rakennusten arkkitehtoniseen muodonantoon. Planning- ja design-ulottuvuudet ovat kuitenkin aina vuorovaikutuksessa, sillä toiminnalliset ja taloudelliset funktiot vaikuttavat aina ympäristön saamaan muotoon, ja muodonannolla on aina merkitystä ympäristön toiminnallisten ja taloudellisten ominaisuuksien kannalta.
Kaupunkisuunnitteluprosessi voidaan jäsentää myös prosessin hierarkkisen rakenteen ja erilaisten sisällöllisten tasojen perusteella: suunnittelu on luonteeltaan oleellisesti erilaista eri tasoilla, ja tasojen väliset erot johtuvat ennen kaikkea tavoitteiden asettelusta, aikatähtäimestä, suunnittelun tarkkuudesta ja toteuttavasta organisaatiosta. Suunnitteluprosessi voidaan jakaa esimerkiksi normatiiviseen, strategiseen ja operatiiviseen tasoon tai ulottuvuuteen (so. suunnittelu koostuu normatiivisesta, strategisesta ja operatiivisesta suunnittelusta). Tämän kaltaiset jäsennykset ovat kuitenkin aina idealisoituja kuvauksia erityisesti siitä, kuinka suunnittelun tavoitteet täsmentyvät ja konkretisoituvat suunnitteluprosessin edetessä, ja kaupunkisuunnittelukokonaisuus sisältää tosiasiassa eri ulottuvuuksien päällekkäisyyttä. Jäsennyksen mukaiset suunnitteluprosessin tasot eivät myöskään tietyistä yhteyksistä huolimatta vastaa hierarkkisen kaavoitusjärjestelmämme tasoja, sillä suunnittelujärjestelmä on pelkkää kaavajärjestelmää huomattavasti laajempi kokonaisuus ja suunnittelun puitteissa esiintyy huomattavaa paikallista vaihtelua.Erikieliset vastineet
| urban planning | englanti (English) | |
| urban design | englanti (English) | |
| stadsplanering | ruotsi (svenska) | |
| Stadtplanung | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- ympäristöestetiikka (funktiosuhde)
- yhdyskuntasuunnittelu (yläkäsite)
- kaavoitus (funktiosuhde)
- suunnittelujärjestelmä (funktiosuhde)
- kaavahierarkia (funktiosuhde)
- normatiivinen suunnittelu (alakäsite)
- suunnittelukulttuuri (funktiosuhde)
- strateginen suunnittelu (alakäsite)
- operatiivinen suunnittelu (alakäsite)
- kaupunkikuva (funktiosuhde)
- yleinen etu (funktiosuhde)
Käytetyt lähteet
Lehti&Ristola1990, MattilaH2007, PuustinenS2006, SyrjänenO1999, UusitaloP1974, VuorelaP1991, VihanninjokiV2015
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:kaupunkisuunnittelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:kaupunkisuunnittelu.)